perjantai 30. maaliskuuta 2012

Bencmarkauksesta lisäpuhtia

Työskentelemme tällä hetkellä tiiviisti verkko-oppimisympäristömme kehittämisen parissa. Jotta homma ei menisi pelkäksi pyörän uudelleen keksimiseksi, käymme myös vierailuilla erilaisissa verkkokoulutusta järjestävissä ja tukevissa organisaatioissa. Tällä viikolla vierailimme Helsingin Yliopiston Opetusteknologiakeskuksessa.

Helsingin yliopiston opetushenkilöstölle tarjottavien työkalujen paletti vaikutti mielenkiintoiselta ja tästä voimme varmasti ammentaa ideoita. Keskeisimmät työkalut (mm. oppimisalusta, wiki-, blogi- sekä e-lomaketyökalu) ovat omassa hallinnassa ja sen lisäksi on listattu suositeltavia sosiaalisen median palveluja.  Näin opettajien ei tarvitse itse perehtyä kunkin sovelluksen tietoturvaan ja käyttöehtoihin. Ei muuta kuin samantyyppistä palettia rakentamaan meillekin!

Kuulimme myös Opetusteknologiakeskuksen järjestämistä koulutuksista, jotka koostuvat muun muassa workshopeista, työkalujen käyttökoulutuksia, tunnin tietoiskuja jne. Se mikä yllätti, oli että laajempia verkkokurssin suunnittelun koulutuksia ei järjestetä kovin usein. Laajemmilla kursseilla opettajat pääsevät itse opiskelemaan verkossa, mikä mielestäni on se paras tapa ottaa haltuun verkko-oppiminen  ja -opetus. No, saa nähdä minkä verran itse pääsemme järjestelmään kouluttajillemme verkkokoulutusta – haaveissa on vielä hyvä elää :).

Yksi ehdottoman mielenkiintoinen kehityshanke oli tutkimusperustainen opiskelijan palautejärjestelmä, jolla selvitetään muun muassa opiskelijoiden oppimiskykyä, oppimiskokemuksia ym. Opiskelija vastaa opintojensa aikana kolme kertaa kyselyyn ja saa siitä palautetta. Tiedekunnat saavat tietoa siitä, miten opiskelijat oppivat ja mitä haasteita heillä on ja voivat kehittää opetustaan aidosti opiskelijat huomioon ottaen. Olisipas hienoa pohtia meillekin tämäntyyppistä.

Tässä oli vain pientä pintaraapaisua vierailun sadosta. Ja ammentamamme tiedot olivat vain osa käynnin annista ja motivaatiosta: ennen muuta saimme käynniltä kaikki uutta puhtia ja virtaa omaan kehitystyöhömme. Suuret kiitokset Sari Koski-Kotirannalle sekä Pauliina Kupilalle antoisasta vierailusta!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sulautuva opetus vs. monimuoto-opetus

Jollaksen verkkokoulutuksia kehitettäessä on noussut esille pohdinta siitä, millä termillä kutsumme valmennuksia, joissa yhdistellään lähi- ja verkko-opetusta. Jos työskentelisimme englanniksi, ongelmaa ei olisi: blended learning olisi oikein näppärä. Mutta tietenkin Suomessa tämän(kin) pitää olla monimutkaista… 

Opiskellessani ja työskennellessäni 2000-luvun alkupuoliskolla verkko-opetuksen parissa, homman nimi oli monimuoto-opetus. Monimuoto-opetuksella tarkoitetaan opetusta, joka yhdistää lähiopetusta sekä verkon kautta tapahtuvaa opetusta. Wikipedian mukaan ” Monimuoto-opetuksessa opetuksessa pyritään monimuotoisuuteen, esimerkiksi opetus voi olla myös luokka-, verkko-, luento-, ryhmä-, lähi- sekä etäopetusta.”. 

Palatessani viiden vuoden tauon jälkeen takaisin verkko-opetuksen maailmaan, alan ihmiset puhuivatkin sulautuvasta opetuksesta ja –oppimisesta. Termi tuntuisi juontavan juurensa Piirtoheittimen numerossa 2/2005 olleeseen juttuun Blended Learning - Katsaus sulautuvaan yliopisto-opetukseen. Termin kehitettiin kuvaamaan paremmin opetuksen ympäristöjen integroitumista ja ”sulautumista” uudeksi kokonaisuudeksi. Integroinnin kohteena voivat olla mm. ”tiedon ja toiminnan eri muodot, opetuksen metodit, verkko ja kasvokkain –opetus, koulutus ja työssä oppiminen, synkroninen ja asynkroninen opetus, yhdessä oppiminen ja itseohjautuva opiskelu”. Wikipedian mukaan sulautuva opetus korostaa enemmän opettajakeskeistä opetuksellista näkökulmaa. 

Entäpä termien yleisyys ja tunnettuus? Rakas armas google löytää sulautuvalle opetukselle lähes 4 000 osumaa, monimuoto-opetus saa liki 68 000 osumaa. Tämä tuntuu heijastelevan aika hyvin sitä näppituntumaa, että monimuoto-opetus soittaa ihmisten päissä melko hyvin kelloja, mutta sulautuva opetus on melko tuntematon termi. 

Mitähän tästä nyt vetäisi yhteen. Sulautuva on mielestäni sumeampi ja tuntemattomampi termi ja sikäli sen käyttö tuntuu ikävältä. Toisaalta sulautuva pitää sisällään painotuksen eri muotojen integraatiosta ja siinä on myös ”modernimpi” sävy. Eri asia sitten on, tarvittiinko oikeastaan uutta termiä. Miksei monimuotoinen olisi voinut sisältää näiden monien muotojen integraatiota? 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, kumpi päätyy niskan päälle ja kuoleeko toinen termeistä ja päätyy samalle hautausmaalle tietokoneavusteisen opetuksen kanssa. Itse olen hiljalleen kangerrellen kallistumassa sulautuvan opetuksen suuntaan.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

ITK:ssa tavataan!

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) –konferenssi järjestetään Hämeenlinnassa 18-20.4. Pelkäsin jo, että konferenssi jäisi tänä vuonna väliin, mutta huoli oli onneksi turha: ilmoittauduin juuri torstaille ja seuraavaksi keskitynkin miettimään, mille luennoille haluaisin osallistua. 

Olen osallistunut ITK:hon pari kertaa aiemmin, vuosina 2004 ja 2005 (jos en aivan väärin muista). Kokemukset noilta kerroilta ainakin ovat hyvin positiiviset: luennot ovat antoisia ja muiden alalla olevien tapaaminen vahvistaa ammatti-identiteettiä ja luo uutta innostusta omaan työhön. 

Jos et vielä ole ehtinyt ilmoittautua, niin nyt töpinäksi! Ilmoittautuminen päättyy huomenna 28.3. Tapaamisiin ITK:ssa!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kirja: Sosiaalinen media opetuksessa

Luin taannoin Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen kirjoittaman Sosiaalinen media opetuksessa -kirjan. Kirjassa käsitellään sosiaalista mediaa sekä yleisesti että opetuskäytön kannalta. Mukana on myös muutamien välineiden yksityiskohtaiset käyttöönotto-ohjeet.

Kirja antaa hyvän yleiskuvan sosiaalisesta mediasta antaen samalla joitain opetuskäytön esimerkkejä ja vinkkejä. Hieman enemmän sosiaalista mediaa tuntevalle on kuitenkin jossain määrin turhauttavaa, että tässäkin opuksessa käydään läpi ne ihan perusasiat ja opetuskäytön esittely jää siten hieman köykäiseksi - joskin konkarillekin varmasti löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista.

Kirjassa esitellään tarkemmin Blogger, Wikispaces, Flickr, Skype, Facebook, Diigo sekä LeMill. Tältä osin olin hieman pettynyt siihen, että sosiaalisista verkostoista oli päädytty esittelemään juuri Facebook, joka mielestäni soveltuu opetuskäyttöön kenties huonoiten (tästä luvassa vuodatusta myöhemmin) ja on muutenkin parhaiten tunnettu sovellus.

Itse kirjan lukemisen lisäksi kannattaa vierailla kirjan verkkosivuilla: www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi. erityisen näppärä on välineiden luettelo, josta löytyvät lyhyet kuvaukset sekä linkit keskeisimpiin sosiaalisen median sovelluksiin.

Kirjan nimi: Sosiaalinen media opetuksessa
Kirjoittajat: Eija Kalliala & Tarmo Toikkanen
Sivumäärä: 131
Kustantaja: Finn Lectura
Vuosi: 2012

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kysymys- ja vastauspankin tuottaminen verkko-oppimistehtävänä

Saara Repo Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta esitteli SULOP-seminaarissa kysymys- ja vastauspankin tuottamista verkko-oppimistehtävänä. Tehtävä kuului Yliopistopedagogiikan aineopintojen Ryhmässä oppiminen -opintojaksoon.

Kysymys-vastauspankin luominen toteutettiin yhteistoiminnallisella opetusmenetelmällä ja siinä hyödynnettiin mielekkään oppimisen periaatetta. Opiskelijan ohjeessa mainittiin, että käytössä on ongelmalähtöinen oppimistapa. 

Opintojakso alkoi ennakkotehtävällä, jossa opiskelijat tekivät kirjan pohjalta kysymyksiä ryhmässä oppimisesta. Lähiopetuspäivässä kysymyksiä kehitettiin edelleen ryhmissä ja kukin valitsi yhden kysymyksen, johon tuotti vastauksen. Vastaukset tuotettiin Moodle-oppimisympäristön keskustelualueelle ja ne käytiin läpi seuraavissa lähiopetuspäivissä. 

Mieleni alkoi heti laukata tehtävän kehittämiseksi. Mitä jos vastaukset luotaisiinkin wikiin: kukin valitsisi kysymyksen, johon rakentaisi vastauksen wikiin. Lisäksi kunkin tulisi täydentää n. määrää vastauksia. Vastausten muodostamisesta ja täydentämisestä voitaisiin käydä keskustelua wikin keskustelualueella. Tätä kysymys-vastaus-wikiä voitaisiin hyödyntää seuraavilla kurssin toteutuksilla ja niissä kenties täydentää vastauksia, luoda uusia kysymyksiä tai luoda vastaavanlainen pankki jostain toisesta aiheesta tai näkökulmasta. 

Alkuperäisessä toteutuksessa yhteisöllisyys ei mielestäni toteutunut kovin hyvin ja kurssin palautteissa olikin mainittu, että työskentely oli liikaa yksin puurtamista. Tehtävän siirto wikiin toisi varmasti opiskeluun lisää yhteistoimintaa. Samalla työskentelystä verkossa olisi aitoa hyötyä. Nyt hyöty jäi vähän kyseenalaiseksi, koska vastauksia ei tuotettu yhdessä ja niistä ei juurikaan käyty keskustelua verkossa. 

Kysymys-vastauspankin luomisessa tuntuisi toteutuvan monia mielekkään oppimisen periaatteita: oppijat tuottavat aktiivisesti tietoa, he ovat aktiivisia tiedon rakentajia. Opiskelijoiden tuottaessa ratkaistavat kysymykset, määrittelevät he samalla opiskeltavat asiat. Ratkaistavat kysymykset liittyvät sikäli opiskelijoiden omaan elämään, että juuri niihin he kaipaavat lisää tietoa. Toteutuksesta riippuen opiskelijat voidaan laittaa yhdessä työstämään vastauksia. Yksilöllisyys toteutuu kun opiskelijat saavat itse valita selvittelemänsä kysymyksen.

Mielekästä oppimista

Niin, tähänhän varmasti pitäisi tähdätä: että oppiminen olisi opiskelijoille mielekästä eikä vain oppimista oppimisen vuoksi ja tietojen pänttäämistä tentistä läpipääsyn vuoksi. Mutta mistä mielekäs oppimimen muodostuu? David H. Jonassen on määritellyt mielekkään oppimisen seitsemällä ominaisuudella ja Nevgi ja Tirri sekä Ruokamo ja Pohjolainen ovat täydentäneet tätä määritelmää omilla lisäyksillään. Mielekkääseen oppimiseen kuuluvia ominaisuuksia ovat (lähde):
  • aktiivisuus: opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, he osallistuvat opittavan tiedon tuottamiseen. Opiskelijat ovat itse vastuussa omasta oppimisestaan. 
  • konstruktiivisuus: opiskelija rakentaa uutta tietoa aikaisemman pohjalta ja on aktiivinen tiedon rakentaja. Opiskelijat luovat keskustelemalla yhteistä ymmärrystä uusista asioista. 
  • yhteistoiminnallisuus: Opiskelijat työskentelevät yhdessä ja rakentavat uutta tietoa yhteistyössä. Opiskelijat muodostavat oppijayhteisön, jossa keskeistä on vuorovaikutus ja yhteinen toiminta. 
  • intentionaalisuus eli tavoitteellisuus: Opiskelija määrittelee ja asettaa itse omat tavoitteensa. Opiskelijalla on vastuu tavoitteidensa saavuttamisesta. 
  • kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus: oppimistehtävät liittyvät opiskelijan todelliseen elämään. Opitut asiat ovat siirrettävissä työhön / vapaa-aikaan. 
  • reflektiivisyys eli itseohjautuvuus: Opiskelijat analysoivat omaa oppimistaan sekä oppimisen edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi oppimispäiväkirjaa tai itsearviointitehtäviä.   
  • yksilöllisyys: Opetuksessa huomioidaan opiskelijoiden aiemmista tiedoista, taidoista, osaamisesta ja motivaatiosta johtuvat erot. 
  • siirtovaikutus eli transfer: Opittavan asian soveltaminen muihin opittaviin ja jo opittuihin asioihin. Opitun asian käyttäminen uusissa yhteyksissä. 

Saara Repo Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta esitteli SULOP-seminaarissa kysymys- ja vastauspankin tuottamista verkko-oppimistehtävänä, joka pyrittiin toteuttamaan mielekkään oppimisen periaatteella.

Näin äkkiseltään verkko-opiskelu tuntuisi hyvältä mielekkään oppimisen mahdollistajalta. Sinne saa luonnikkaasti rakennettua tehtäviä, joissa tuotetaan yhdessä materiaalia, jota voidaan myöhemmin aidosti hyödyntää. Toisaalta verkossa toteutettaviin keskusteluihin saadaan eriaikaisuuden ansiosta melko helposti laadukasta reflektointia. Blogilla toteutetussa oppimispäiväkirjassa reflektoidaan mielekkäällä tavalla kun muutkin kuin opettaja voivat lukea ja kommentoida opiskelijan mietteitä.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Tunnelmia SULOP2012-seminaarista

Osallistuin Helsingin yliopiston tänään ja eilen järjestämään SULOP2012 – Sulautuva opetus & oppiminen seminaariin. Kaikkineen seminaari oli hyvin ajatuksia herättävä ja hyödyllinen. Vaikka tilaisuus oli korkeakouluväelle, sain ainakin minä paljon hyödynnettäviä oppeja myös yritysmaailmaan. Myös tämän seminaarin antia tulen purkamaan tarkemmin blogikirjoituksissani lähiaikoina – tämä siis vasta tällainen teaseri :). 

Seminaarin esitykset käsittelivät muun muassa yhteisöllistä oppimista, mobiiliopetusta sekä sosiaalisen median opetuskäyttöä. Lisäksi olin kuuntelemassa case-esityksiä mm. kysymys-vastauspankin rakentamisesta sekä wikien käytöstä opetuksessa. Kuulimme myös pitkän linjan verkko-opettajan kokemuksia verkkoluennoista sekä verkkokeskusteluissa. 

Osallistuin myös sosiaalisen median opetuskäyttöä koskevaan workshopiin. Workshopissa tavoitteena oli suunnitella ryhmissä jonkun ryhmäläisen kurssin toteutusta sosiaalisen median välineillä. Osallistujia taisi kuitenkin enemmän mietityttää sosiaalisen median työkalut ja niiden opetuskäyttö ylipäätään eikä aikakaan (1h) tuntunut riittävältä näin laajalle tehtävälle. Millaisiakohan oppeja olisimme saaneet, jos kukin ryhmä olisikin keskittynyt johonkin tiettyyn työkaluun ja sen soveltamiseen ryhmäläisten työkontekstissa? 

Itselleni ehkä antoisimpia olivat oma ajatustyö wikien opetuskäytöstä sekä erilaiset oppimiseen ja opetukseen liittyvät teoriat (esimerkiksi mielekäs oppiminen sekä trialoginen oppiminen). Myös erilaiset käytännön esimerkit herättivät paljon ajatuksia. Ja tulihan vihdoin ja viimein perustettua se twitter-tilikin (@Sari_Ojala). 

Oli myös ihanaa tutustua moniin uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia verkon opetuskäytöstä. Ja miten ihanaa oli törmätä muutamaan tuttuunkin kasvoon :). Torstain illanviettoon lähti kovin vähän porukkaa (n. 170:stä vain kymmenisen), mutta saipahan nyt tutustuttua hieman paremmin niihin, jotka mukaan lähtivät. Illasta jäi mieleen muun muassa hyvä pohdinta siitä, mitä se verkostoituminen oikeastaan onkaan. 

Seminaarin materiaalit tulevat muuten SULOPin blogiin. Ainakin yhteisöllistä verkko-oppimista koskevan esityksen PowerPoint-kalvot olivat sen verran kattavia, että niihin pystyy perehtymään vaikka ei paikalla olisi ollutkaan.

Mutta kaikesta tästä siis tarkemmin myöhemmin...

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Webinaari Sormet-hankkeen kokemuksista

Osallistuin tänään Online ITK:n järjestämään iPadien hyödyntäminen opetuksessa - kokemuksia Sormet-hankkeesta –webinaariin. Webinaari järjestettiin AnyMeeting-sovelluksella. Webinaariin oli ilmoittautunut 60, joista noin 40 saapui paikalle. Tässä lyhyt tiivistelmä webinaarin annista.

Timo Kainulainen ja Jukka Kilpi kertoivat Sormet-hankkeesta ja siitä saaduista kokemuksista. Hankkeessa on tutkittu ratkaisua, jossa jokaiselle oppilaalle annetaan tietyksi ajaksi käyttöön iPad. Opettajilla iPad on toiminut opetuksen tukivälineenä. 

Oppilaat ovat hankkineet omat sähköpostilaatikot ja iTunes-tilit. He saavat itse ladata iPadeihinsa appseja App Storesta. Tätä varten oppilaille on mm. annettu lahjakortteja, joilla on voinut ladata sovelluksia. 

Hankkeessa mukana olleet opettajat ovat kokeneet roolinsa muuttuneen opettajasta kanssaoppijaksi. Tämä kuulostaa hyvältä kun mietitään nykyihannetta oppimisesta: yhteisöllistä tiedon rakentamista opettajavetoisen sijasta. 

iPadit tukevat myös yhteistoiminnallisia työtapoja. Muun muassa kuvien käsittely, animaatioiden teko ja äänittäminen onnistuvat iPadilla näppärästi yhdessä muiden kanssa. Tulevaisuuden visiona on tukea myös ilmiöpohjaista oppimista ja eheyttävää opetusta. 

iPadien käytössä haasteelliseksi on koettu integrointi muuhun tietohallintoon: koska pädit eivät ole tietohallinnon tukemia, on ollut haasteellista saada niillä olevaa materiaalia tulostettua tai kytkeydyttyä iPadeja verkkolevyille. Kun iPadeja kierrätetään oppilaalta toiselle, on huomattu hankalaksi käyttäjän tiedostojen ym. jälkien poistaminen ennen uutta käyttäjää. 

Sormet-hankkeen tulevaisuus tuo tullessaan muun muassa oman materiaalin tuotantoa. Jo nyt on testattu iBooks Authorin käyttöä. Sovellus on koettu selkeäksi käyttää, mutta materiaalin jakelussa on edelleen ongelmia. Toinen lupaavalta vaikuttava työkalu iPadeilla käytettävän sisällön tuottamiseen on iPadille ladattava Creative Book Builder

Webinaari oli mielestäni kaikkineen mielenkiintoinen kokemus ja jään innolla odottamaan 27.3. järjestettävää tulevaisuuden oppimisympäristöt –webinaaria. 

Lisätietoa Sormet hankkeesta: www.sormet.fi 
Tablettien opetuskäytöstä käynnissä myös toinen hanke: www.mobiilisti.com 

Webinaari nauhoitettiin ja se tulee lähipäivinä Online ITK:n nettisivuille.

Webinaaria AnyMeetingilla

Osallistuin tänään Online ITK:n järjestämään webinaariin, joka toteutettiin AnyMeeting-sovelluksella. Anymeeting on verkkopohjainen sovellus, jolla saa järjestettyä videkonferensseja ja webinaareja. Ensituntumalta järjestelmä tuntui hyvinkin näppärältä webinaarialustana. Visuaalinen ilmekin tuntui miellyttävältä. 

Yhteen AnyMeetin-tapahtumaan voi osallistua yhtä aikaa maksimissaan 200 jäsentä ja maksimissaan kuudelta saadaan mukaan videokuvaa. Järjestelmästä on sekä ilmainen että maksullinen versio. Ilmaisversiossa on mukana mainoksia, jotka vievät ehkä välillä fokusta opetuksen kannalta epäolennaiseen. Maksullisessa versiossa mainoksia ei ole. Veloitus on kuukausiperustainen ja riippuu siitä, miten monta käyttäjää halutaan linjoille yhtä aikaa. Käsittääkseni samaan aikaan ei tuolloin kuitenkaan saada järjestettyä useampaa neuvottelua, eli kuukausihinta on ”huonekohtainen”. 

Järjestelmään ei tarvita erillistä käyttäjätunnusta, vaan tapahtumaan tullessa kerrotaan oma nimi ja sähköpostiosoite. Äänen ja videon lisäksi järjestelmässä on chat (nämä kaikki tuntuivat toimivan hyvin, joskaan chatissa eivät välillä tulleet uusimmat kirjoitukset automaattisesti näkyviin). Lisäksi My mood -toiminnolla voi ilmaista mitä mieltä esityksestä ja sen tahdista kulloinkin on. My moodia voi käyttää myös puheenvuoron pyytämiseen. Ensituntumalta My mood vaikutti kivalta toiminnallisuudelta, joskin kynnys sen käyttämiseen tuntui melko korkealta. 

Järjestelmävaatimukset ovat melko korkeat: Javan tulee olla asennettuna, flash playerista tarvitaan versio 10.3 ja selaimen tulee olla mahdollisimman uusi. Näitä vaatimuksia lienee hieman haasteellinen toteuttaa työpaikkojen koneilla, joten tältä osin voi käytössä ilmetä ongelmia. 

Itse en välttämättä heti lähtisi tätä sovellusta käyttämään koulutuksessa johtuen järjestelmävaatimuksista sekä mainoksista/maksullisen version kankeudesta. Harmi sinänsä, sovelluksessa kun on paljon hyvääkin.