Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatustieteen opinnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatustieteen opinnot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Opintojen pyörteissä

Olen viime kuukaudet (ja oikeastaan koko viime syksynkin) ahertanut kasvatustieteen opintojani sellaisella tahdilla, että aikaa ei juuri muulle ole töitten päälle liiennyt. Pahoitteluni siis pitkästä radiohiljaisuudesta. Nyt alkaa toivottavasti hiljalleen helpottamaan ja tämä blogikin alkaa heräillä talviuniltaan.

Niistä opinnoista. Tähän mennessä kasassa on sellaiset 38op (yliopistomaailmaa tuntemattomille jotain tolkkua tästä määrästä kertonee, että yhden opintopisteen pitäisi vastata 27 tuntia opiskelua. Aina näin ei toki ole, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…). Tällä tahdilla kevään loppuun mennessä pitäisi ”pakollisten” kurssien olla valmiina.

Ehkä hieman yllättävästikin opintotahtiin/menestykseen ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut täyspäiväinen työskentely. Jotain tällä toisella kierroksella on kuitenkin hieman toisin: opiskelijarientoihin ei juuri ole aikaa ja innostusta liiennyt ja toisaalta vaadin ehkä nykyään enemmän opetuksen laadulta. Tai no, voihan se olla niinkin, että suutarin lapsilla ei ole taaskaan niitä kenkiä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa pop tuntuvat (edelleen?) olevan massaluennot, pakollinen läsnäolo ja yksin pakertaminen. Eipä tarvi ainakaan juuri raportoida, miten opinnoissa käytettäisiin verkkoa tai muuta tekniikkaa hyödyksi. Pöh...

tiistai 28. elokuuta 2012

Transformational learning eli uudistava oppiminen


Olen viime viikot lukenut ahkerasti tenttiin, jossa käsitellään eritoten aikuisen oppimista. Päätin jakaa muutamia mielenkiintoisimpia oppimisteorioita myös teidän kanssanne. Ja etukäteispahoittelut siitä, että nyt tulee blogiteksteiksi hieman turhan tuhteja paketteja.

Ensimmäisenä ajattelin käsitellä Jack Mezirowin transformational learning -teoriaa, joka käännöksissä tuntuu menevän nimillä transformatiivinen oppiminen sekä uudistava oppiminen. Vaikka tuo jälkimmäinen käännös kuulostaakin hieman kököltö, käytän silti sitä – se kun on aidosti suomea ilman vaikeita vierasperäisiä termejä.

Uudistavassa oppimisessa keskeisessä asemassa on merkitysten muodostaminen – se, miten aikuiset tulkitsevat elämänkokemustaan. Oppiminen nähdään prosessina, jossa käytetään aiempia tulkintoja ja muodostetaan koetun pohjalta uusi tai korjattu tulkinta. Tätä uutta tai korjattua tulkintaa käytetään jatkossa toiminnan ohjaajana.

Uudistavaan oppimiseen kuuluu kolme vaihetta:
1.    Kriittinen reflektio (critical reflection): Kriittisessä reflektiossa arvioidaan aikaisemmin opittujen ennakko-oletusten pätevyyttä sekä tullaan tietoisiksi omista oppimisen ja ajattelun näkökulmista.
2.    Keskustelu/pohdinta (discource): keskustellaan muiden kanssa ja testataan, ovatko uudet, kriittisessä reflektiossa muodostetut näkemykset tosia ja aitoja.
3.    Toiminta (action): toimitaan ja sisäistetään uudet näkemykset ja liitetään ne muiden näkemysten joukkoon.

Uudistavaa oppimista estäviä asioita työpaikoilla ovat muun muassa statuksen ja aseman korottamiseen tähtäävä käytös, "määräävä" ja byrokraattinen organisaatio, pelko uuden opettelua kohtaan sekä ”me vastaan he”-asettelu.

Uudistavaa oppimista auttaa muun muassa se, että kiinnitetään huomiota oppimista ja reflektointia tukevan ilmapiirin luomiseen. Ihmisten on päästävä sellaiseen mielentilaan, jossa pelko olla oppimatta on suurempi kuin pelko tuntematonta kohtaan.

Uudistavaa oppimista tukeva kouluttaja on resurssi, fasilitaattori, mentori, valmentaja, neuvonantaja, roolimalli, aktiivinen osallistuja sekä uudistaja. Hyvään kouluttajaan liitetään muun muassa seuraavia asioita:
-          Kouluttaja on hyvä kuuntelija.
-          Kouluttaja rakastaa omaa ainettaan.
-          Kouluttaja jakaa oppimisen iloa ympärilleen.
-          Kouluttaja on hyvin perillä omasta aineestaan.
-          Kouluttaja käyttää huumoria.
-          Kouluttaja aikaansaa oppimisympäristön, joka tukee opiskelijoita ja oppimista.
-          Kouluttaja antaa positiivista palautetta.
-          Kouluttaja miettii kriittisesti omaa kouluttamistaan.
-          Kouluttaja stimuloi itsereflektointia.

Aikuiskasvatus kasvattaa Mezirowin mukaan kriittisiä ajattelijoita, jotka ovat itseohjautuvia oppijoita. Jep, näihin on helppo yhtyä. Hyvää kouluttajaa koskevaa listaa oli ilo lukea, sillä tunnistin siitä lukuisia kollegoitani Jollaksesta :).


Edit 29.8.: Huomasin että tämä osuus jäi jostain syystä pois: Kouluttajan työvälineitä uudistavan oppimisen synnyttämisessä ovat esimerkiksi seuraavanlaiset opiskelijoilla teetettävät tehtävät ja harjoitukset: roolipelit, simulaatio, elämänhistorian kirjoittaminen, kriittisistä tapauksista kirjoittaminen (writing critical incidents) sekä kriisipäätöksenteon simulointi (engagin in crisis-decision simulation).


Lähde: Segers, Mien & Greef, Maurice De (2012): Transformational learning: the perspective of Mezirow. Teoksessa: Theories of Learning for the Workplace. Routletge Ltd.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Back to business

Loman päätti lähialuenähtävyyteen tutustuminen:
Kruunuvuorenrannan  huvila-alue ja sen lähistöllä oleva
ihastuttava lampi olivat näkemisen arvoisia.
Kesälomat on vietetty ja paluu töihin tapahtui eilen. Kesälomalla tuli mm. nautittua hyvästä ruoasta, luettua, lenkkeiltyä, tavattua kavereita ja sukulaisia sekä kierreltyä siinä samalla pisin Suomea.

Vaan mikäs sitä töihin palatessakaan kun syksylle on luvassa paljon mielenkiintoisia työtehtäviä: eJollas2-verkko-oppimisympäristön käyttöönottoa ja kehitystä, SOME-työkalujen opetuskäytön pohtimista sekä verkkokoulutukseen liittyvien koulutusten ja tuen suunnittelua. Ja paljon paljon muuta.

Työn lisäksi syksy tulee pitämään sisällään myös opintoja: pääsin opiskelemaan kasvatustieteen maisterinopintoja Helsingin Yliopistoon! Elokuun viimeinen viikko on täynnä orientaatiotilaisuuksia ja ensimmäinen tenttikin on jo kuun lopussa. Maltan tuskin odottaa uusien opiskelutovereideni tapaamista ja opintojen alkamista!

Mutta näistä kaikista vielä tarkemmin tuonnempana, eli stay tuned!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Nyt loppui pänttääminen!

...Ainakin tämän kevään osalta. Jatkosta päättävät Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen opiskelijavalintoja tekevät tahot. Osallistuin tänään siis suoritettujen yliopisto-opintojen perusteella hakevien kasvatustieteen valintakokeeseen.

Olinkin jo unohtanut sen, miltä tuntuu kun kaikki tieto katoaa päästä sillä samaisella hetkellä kun näkee koekysymykset. Jännä tunne! Onneksi sain kuitenkin nollattua jännityksen ja aivotkin alkoivat lopulta toimia.

Koe sisälsi neljä esseekysymystä, joten rankin kokemus taisi kuitenkin olla kirjoittaa KÄSIN neljä tuntia putkeen. Ei ole meinaan aivan hetkeen tarvinnut sitäkään tehdä.

Mielestäni koe meni ihan hyvin ja uskoisin pääseväni opiskelemaan. Niin luottavainen en kuitenkaan ole, ettenkö odottaisi malttamattomana 10.7. julkaistavia tuloksia. Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan uppoudutaan yli kuukauden tauon jälkeen kaunokirjallisuuden kiehtovaan maailmaan (kirjaksi valikoitui tällä kertaa Lontoon työmatkalla ostettu Jodi Picoultin Change of Heart).

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Saanko paljastaa haaveeni?


Tai no, ainakin yhden niistä. Minun ei itse asiassa ollut tarkoitus kertoa tästä juuri kenellekään ennen syksyä, mutta olen kuitenkin ollut niin innoissani että olen toitottanut tätä jo joka suuntaan :). Olen itse asiassa haaveillut tästä jo vuodesta 2005 lähtien.

Jaa siis mistä? No kasvatustieteen/aikuiskasvatustieteen maisterin tutkinnon suorittamisesta. Miksikö? Kasvatustieteen tietojen syventäminen kiinnostaa minua suuresti, haluaisin ymmärtää entistä paremmin verkkokoulutuksen lainalaisuuksia. Lisäksi olen sillä tavalla kiero, että pienimuotoisen tutkimuksen tekeminen gradun muodossa kiehtoo suunnattomasti. Ja onhan se myönnettävä, että haen samalla pätevyyttä opetuksen kehittämisen maailmassa.

Olenkin tänä keväänä hakenut Helsingin yliopistolle opiskelemaan kasvatustieteitä. Koska takana on jo hyvä määrä opintoja, voin sisään päästessäni aloittaa suoraan maisterin opintojen suorittamisen. Edessä olisi siis noin kahden vuoden urakka, töiden ohella. Siis jos pääsen sisään.

Tällä hetkellä luenkin ahkerasti valintakokeeseen, joka on ensi viikon maanantaina. Pitkään vaivannutta blogihiljaisuutta en voi kokonaan ahkeralla pänttäämisellä selittää, vaikka ei se varsinaisesti ole auttanut löytämään kirjoitusaikaa työntäyteisenä keväänä. Nyt täytyy kuitenkin ryhdistäytyä tälläkin saralla!