Mielekästä oppimista

Niin, tähänhän varmasti pitäisi tähdätä: että oppiminen olisi opiskelijoille mielekästä eikä vain oppimista oppimisen vuoksi ja tietojen pänttäämistä tentistä läpipääsyn vuoksi. Mutta mistä mielekäs oppimimen muodostuu? David H. Jonassen on määritellyt mielekkään oppimisen seitsemällä ominaisuudella ja Nevgi ja Tirri sekä Ruokamo ja Pohjolainen ovat täydentäneet tätä määritelmää omilla lisäyksillään. Mielekkääseen oppimiseen kuuluvia ominaisuuksia ovat (lähde):

• aktiivisuus: opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, he osallistuvat opittavan tiedon tuottamiseen. Opiskelijat ovat itse vastuussa omasta oppimisestaan. 
• konstruktiivisuus: opiskelija rakentaa uutta tietoa aikaisemman pohjalta ja on aktiivinen tiedon rakentaja. Opiskelijat luovat keskustelemalla yhteistä ymmärrystä uusista asioista. 
• yhteistoiminnallisuus: Opiskelijat työskentelevät yhdessä ja rakentavat uutta tietoa yhteistyössä. Opiskelijat muodostavat oppijayhteisön, jossa keskeistä on vuorovaikutus ja yhteinen toiminta. 
• intentionaalisuus eli tavoitteellisuus: Opiskelija määrittelee ja asettaa itse omat tavoitteensa. Opiskelijalla on vastuu tavoitteidensa saavuttamisesta. 
• kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus: oppimistehtävät liittyvät opiskelijan todelliseen elämään. Opitut asiat ovat siirrettävissä työhön / vapaa-aikaan. 
• reflektiivisyys eli itseohjautuvuus: Opiskelijat analysoivat omaa oppimistaan sekä oppimisen edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi oppimispäiväkirjaa tai itsearviointitehtäviä.   
• yksilöllisyys: Opetuksessa huomioidaan opiskelijoiden aiemmista tiedoista, taidoista, osaamisesta ja motivaatiosta johtuvat erot. 
• siirtovaikutus eli transfer: Opittavan asian soveltaminen muihin opittaviin ja jo opittuihin asioihin. Opitun asian käyttäminen uusissa yhteyksissä. 

Saara Repo Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta esitteli SULOP-seminaarissa kysymys- ja vastauspankin tuottamista verkko-oppimistehtävänä, joka pyrittiin toteuttamaan mielekkään oppimisen periaatteella.

Näin äkkiseltään verkko-opiskelu tuntuisi hyvältä mielekkään oppimisen mahdollistajalta. Sinne saa luonnikkaasti rakennettua tehtäviä, joissa tuotetaan yhdessä materiaalia, jota voidaan myöhemmin aidosti hyödyntää. Toisaalta verkossa toteutettaviin keskusteluihin saadaan eriaikaisuuden ansiosta melko helposti laadukasta reflektointia. Blogilla toteutetussa oppimispäiväkirjassa reflektoidaan mielekkäällä tavalla kun muutkin kuin opettaja voivat lukea ja kommentoida opiskelijan mietteitä.