Googlen valvovan silmän alla

Kun nyt lähdin tälle uusimpien IT-uutisten pähkäilyn polulle niin pohditaanpa nyt Google-häröilyäkin tovi. Google on ilmoittanut ottavansa uudet yksityisyydensuojakäytännöt käyttöönsä maaliskuun alussa, eli huomenna. Uusien käytäntöjen mukaisesti Google saa vapaat kädet käyttää tietokantoihinsa kertyneitä hakutietoja esimerkiksi mainostarkoituksiin.

Tällä hetkellä Googlen uudet käytännöt tuntuisivat aiheuttavan jonkin sortin hysteriaa netin käyttäjissä. Monet poistelevat kiireen vilkkaan hakuhistoriatietojaan googlen tileiltään (Hakuhistoria on Googlen rekisteröityneille käyttäjilleen tarjoama palvelu, joka säilyttää listan tehdyistä Google-hauista yhtiön palvelimilla. Tuon listan saa melko vaivattomasti poistettua ja samalla voi poistaa käytöstä myös hakuhistorian kertymisen. Ohje esim. Hesarin sivuilla). 

Myös päinvastaisen kannan edustajia on. Siis sellaisia, joiden mielestä hysteriaan ei ole aihetta ja googlen hakuhistorian keräily ei vie meitä perikatoon ja tuhoa yksityisyyttämme. Näihin kuuluvat muun muassa Kari Haakana ja Petteri Järvinen. 

Tiedä sitten kumpaa näkökantaa tässä pitäisi uskoa – kaikki tiedot pois ja antaa mennä vain. Itse otin lähinnä varmuuden vakuudeksi historiatiedot pois: En nyt ehdi perehtymään tähän asiaan niin tarkkaan että saisin tarkan ja varman käsityksen siitä, missä hakutietojani käytetään. Toisaalta en edes tiennyt, että minulla oli tuollainen historiatieto käytössäni ja kun käytän hakukonetta niin paljon ja moneen eri tarkoitukseen niin en ole vakuuttunut siitä, miten relevantteja hyötyjä hakuhistoriatietojen käytöstä kohdallani on.

iPad 3 tuloillaan?

Netissä pöhistään tällä hetkellä kovasti iPad 3:n mahdollisesta julkistuksesta (esim IT-viikko, Helsingin Sanomat, BBC, Techradar). Julkistuksen arvellaan tapahtuvan Applen lehdistötilaisuudessa, joka järjestetään 7.3. New Yorkissa. Itseäni julkistuksessa kiinnostaa uusien ominaisuuksien lisäksi eritoten se, mitä tämä tekee iPad 2:lle. Eli laskeeko tuon vanhan version hinta samalla sellaiseksi, että sen raaskisi ostaa. Ja toisaalta haluaako tuota vanhaa versiota enää ostaa, kun kuulee miten upeamahtavakomea uusi versio on :).

Mitä tulisi ottaa huomion verkkovuorovaikutuksessa?

Osallistuin BETT-seminaarissa Collaborations - working without walls, learning without limits - exploring new digital learning dialogues -luennolle. Luento käsitteli eritoten sitä, miten erilaista verkkoviestintä on verrattuna vuorovaikutukseen kasvokkain. Tässä joitain luennon herättämiä ajatuksia.

Jos ei videoneuvotteluja oteta huomioon, eroaa verkkoviestintä kasvokkain viestimisestä luonnollisestikin siinä, että elekieli ei välity tekstimuotoisessa viestinnässä. Tällöin muun muassa myötäily, eleet ja liikkeet jäävät vuorovaikutuksesta pois. Miten siis ilmaisemme verkossa nyökkäilyn, käsiliikkeet, ilmeet ym? 

Ilmeethän on tekstiviestien alkuajoista lähtien totuttu korvaamaan hymiöillä, mutta näiden käytössäkin on omat haasteensa. Itse esimerkiksi juutun monesti miettimään, voinko käyttää hymiöitä kirjoitellessani ihmisen kanssa, jota en ole koskaan tavannut – hymiöt tuntuvat niin epämuodollisilta. 

Myötäily täytyisi muistaa ilmaista verkossa selkeästi. Onneksi puhelin on jo hiljalleen opettanut ihmisiä siihen, että toisessa päässä olija ei kertakaikkisesti näe sitä päännyökkäilyä. Verkossa onkin tärkeää muuttaa myötäily sanoiksi – kirjoittelu muuttuu aidoksi vuorovaikutukseksi kun omien itsenäisten kommenttien lisäksi myös kommentoidaan, myötäillään ja viitataan muiden kirjoituksiin. 

Koska verkkovuorovaikutuksesta puuttuvat eleet ja ilmeet, on vastapuolen mielialaa ja sävyä vaikea tunnistaa. Siksi sarkasmi, ironia ja rivien väliset viestit eivät välity kovin hyvin ja ne ymmärretään helposti väärin. Suuri vaara piilee myös siinä, että et välttämättä saa tietoosi toisen väärinymmärrystä ja mielipahaa etkä siten pysty korjata tilannetta. 

Jotta oppiminen voisi olla rajatonta, täytyy verkkovuorovaikutuksen aiheuttamat rajoitteet ratkaista jotenkin. Luento painottikin sitä, miten tärkeää on löytää keinot, joilla kasvokkaisen vuorovaikutuksen piirteitä voitaisiin siirtää verkkoon. Ei mikään helppo tehtävä. 

Jotenkin toivon kuitenkin, että tätä ei ratkaistaisi Hiroshi ishiguro etäläsnäolevan kännykkäropotin Elfoidin tyyppisellä ratkaisulla. Creepy!

Sormitietokone… mitä ihm…?

Sain luettavakseni artikkelin, joka käsitteli sormitietokoneita. No niin, lukeminen loppuikin oikeastaan siihen. Sormitietokone? Olin kyllä kuullut tästä ”termistä” joskus noin vuosi sitten, mutta kuvitellut, tai ainakin toivonut että nimitys ei tarttuisi yleiseen kielenkäyttöön. Aloimmekin Jollaksessa pähkäillä, mikä mahtaisi olla oikeampi termi tälle vekottimelle.

Mistä se sormitietokone-termi ylipäätään tuli? Helsingin Sanomat järjesti vuoden 2010 lopussa nimikilpailun ja tuossa kilpailussa sormitietokone nostettiin voittajaksi. Sormitietokonetta oli ehdottanut 11 900 ehdottajasta kolme – olisiko tästä kannattanut päätellä jotain? Tässä osuva lainaus Tietokone-lehdestä: ”Sormitietokone on saanut täystyrmäyksen liki kaikkialla, eikä sitä käytetä juuri missään.” Hyvä näin!

Ja miksi sormitietokone on erityisen kehno nimitys? Tässä pari perustelua (tarvitaanko enempää?):

• onko tietokone hiiritietokone? EI 
• Jos pöytätietokone on pöydällä, sylimikro sylissä ja kämmentietokone kämmenellä niin onko sormitietokone sormessa? EI 

Mutta mitä termiä sitten kannattaisi käyttää? Kotuksen tietotekniikan termitalkoot oli käsitellyt asiaa viime vuoden keväällä ja päätynyt suosimaan kolmea termiä: taulutietokone, sormitietokone ja tabletti.

Vähän sumeaksi jää siis vielä kotuksen jälkeenkin. Mutta googlehan tietää kaiken (tai ainakin sen, miten monta kertaa sanaa käytetään). Ja tässä googletuksen tuloksia: sormitietokone saa 10 000 osumaa, taulutietokone 480 000 osumaa, tablet 1 290 000 osumaa (suomenkielisillä sivuilla), tabletti 1 710 000 (no, tässä saattaa kyllä olla jo mukana muitakin tabletteja…).

Itse ajattelin puhua jatkossa(kin) tableteista. Vaan mitäs mieltä muut?

PS. Tässä hyvä esimerkki siitä, millaiseen suohon viestintäihminen saattaa itsensä aina välillä ajaa pilkunviilauksellaan :)

Datatykit historiaan?

Palaan vielä lyhyesti Katleena Kortesuon Avaa tästä –kirjaan. Kirjaa lukiessani minua alkoi erityisesti mietityttämään hänen datatykkiä kohtaan kokemansa antipatia ja toisaalta fläppitaulujen ihannointi. Katleena luetteli muun muassa kuusi syytä jättää datatykki/videotykki kotiin:

1. datatykillä heijastetaan seinälle vain piirtoheitinkalvojen moderneja vastineita
2. Tekniset oheisvempeleet passivoivat
3. datatykki on vallankäyttömuoto
4. datatykki ei ole ainoa kanava saada sanoma perille ehjänä
5. diaesitykseen on liian helppo nojata, joten esitys murentaa uskottavuutta
6. Datatykki on monelle suojakilpi

Olen aiemmassa elämässäni pitänyt lähinnä yritysesittelyjä sekä kouluttanut tietokoneohjelmien käyttöä, joten minulle tämä luku oli hieman rankkaa nieltävää. Ymmärrän kuitenkin Katleenan pointin, joskin minulla on hieman eriäviä ajatuksia tuohon kakkossyyhyn liittyen.

Kyllä, powerpoint-kalvot varmastikin passivoivat, mutta nykyaikaisista teknisistä vempeleistä on varmasti myös aktivoijaksi. Tässä mieleeni tulivat kosketustaulut (smartboard yms.), jotka nekin ovat teknisiä vempeleitä.

Kosketustauluilla saisi kyllä hieman aktiivisuutta myös powerpoint-esityksiin mutta enemmänkin mietin, miten niitä voisi käyttää suurina fläppitauluina. Fläppien sijasta tuotokset olisivat suoraan sähköisessä muodossa ja omat harakanvarpaatkin saisi tarpeen tullen muutettua selkeiksi fonteiksi (minun kohdallani ainakin tämä olisi opiskelijoiden pelastus :) ).

Kyllä, minut on niiiin aivopesty kosketustaulujen maailmaan.

Kirja: Avaa tästä – käytännön käsikirja kouluttajalle

Ahmin Katleena Kortesuon kirjoittaman Avaa tästä –kirjan eilen yhdeltä istumalta. Ajanpuutteeseen tämän kirjan lukemisen ei pitäisi siis kenelläkään kaatua, sillä vaikka olen melko hidas lukemaan, meni minultakin tämän lukemiseen alta kolme tuntia.

Kirja on hyvin helppotajuisesti ja selkeästi kirjoitettu käytännönläheinen opas kouluttamisesta. Katleena oli myös tapansa mukaan maustanut kirjaa aimo annoksella huumoria, joten tämä ei todellakaan ollut mitään puuduttavaa luettavaa.

Kirja käsittelee muun muassa valmentajan persoonaa, valmennuksen rakentamista, sisältöjä, menetelmiä, tiloja ja välineitä sekä valmennusryhmää. Voin lämpimästi suositella kaikille vähän kokeneemmille kouluttajille! Kirjasta saa taatusti uutta puhtia työntekoon, sillä itsellänikin alkoivat taas kädet syyhytä kouluttamaan (joka ei siis tällä hetkellä kuulu edes toimenkuvaani :) ).

Kirjan nimi: Avaa tästä – käytännön käsikirja kouluttajalle
Kirjoittaja: Katleena Kortesuo
Sivumäärä: 156
Kustantaja: Infor

SULOP2012 lähestyy

Helsingin yliopiston Sulautuva opetus & oppiminen -seminaari (SULOP2012 ) järjestetään 8-9.3.2012. Menemme tuonne kollegani kanssa imemään oppeja Jollaksen valmennusten ja verkkokoulutusten kehittämistä silmälläpitäen. 

Seminaari keskittyy korkeakoulumaailman esimerkkien esittelyyn, mutta uskon että myös meille löytyy sieltä paljon hyödyllisiä ideoita. Can hardly wait :) ...

Lue lisää seminaarista: http://blogs.helsinki.fi/sulop2012/

Miksi? Mitä? Miten? Mitä seuraa?

Osallistuin viime viikolla Mercurin järjestämään 4MAT-koulutukseen (4MAT = Format eli malli). 4MAT on nelikenttään perustuva malli, joka tuntuisi sopivan likipitäen minkä tahansa asian suunnitteluun ja toteutukseenkin. Mallissa mietitään ja toteutetaan asiat neljän kysymyksen avulla:

1. Miksi?: maalataan suuri kuva, mitä hyötyä tästä on minulle eli WIIFM
2. Mitä?: kerätään tieto, mietitään mitä tehdään
3. Miten?: työstetään, tehdään, kokeillaan
4. Mitä seuraa?: mitä seuraa kun edellä esitetyt asiat tehdään. kertoo samalla tavoitteen

Asioita suunniteltaessa edetään järjestyksessä 4. Mitä seuraa?, 2. mitä?, 3. miten?, 1. miksi?. Asioita esitettäessä, eli esimerkiksi koulutustilaisuudessa taas järjestyksenä on 1. miksi?, 2. mitä?, 3. miten?, 4. mitä seuraa?. Helppoa, eikö vain? Jo pienellä kokemuksella voin sanoa että helpommin sanottu kuin tehty.

Myös ihmiset pystyy kuulemma kategorisoimaan näiden kysymysten mukaan. Oletko miksi? –ihminen vai onko luonnikkainta suoraan toimintaan, eli Miten-kohtaan, ryntääminen… Tunnistin itseni vahvasti Miksi?-maailmaan kuuluvaksi, mitä seuraa?-kysymys on hyvä kakkonen.

Miksi?-ihmisenä tuntuu kovin hassulta miettiä asioita suunnitellessa tuo Miksi?-osio vasta viimeisenä. Sekään ei täysin tyynnytä, että hyvin samojen kysymysten äärellä ollaan ensimmäisenä työstettävässä Mitä seuraa?-kysymyksessä. Järjestystä voi kenties perustella itselleen myös sillä, että Miksi? on ikään kuin johdanto, ja johdannothan usein tehdään viimeisenä. Noin, tuolla saan itselleni rauhan… ehkä.

Koin näitä asioita pohtiessani myös ahaa-elämyksen. Varsinkin tiedottajan työ oli usein hyvin hektistä ja aina tuntui olevan kiire. Nyt totesin, että ehkä kiire tuntuu erityisen ikävältä, koska kiireessähän ei ehdi juurikaan pohtia tuota minulle niin rakasta Miksi?-näkökantaa. (kokemuksen perusteella voin muuten kertoa, että tiedottajan työ on yksi tehokkaimmista tavoista opettaa miksi?-ihminen toimimaan tehokkaasti Miten?-moodilla).

Vaan eikus 4MAToimaa kaikkea :)

Mitä opiskelija haluaa verkko-oppimisympäristöltä?

Ideoimme taannoin porukalla eJollaksen tulevia toiminnallisuuksia, jotka toteutettaisiin vaiheessa 2. Yhtenä pohjustuksena tälle ideoinnille oli käyttäjien tarpeiden ja motivaation lähteiden pohtiminen. Eli sen, mitä mm. opiskelijat haluavat ja saavat ympäristöstä. Siis opintosuorituksen lisäksi.

eJollaksessa pitäisi tietenkin olla sisältöä, joka liittyy ja tukee opiskelijan omaa työtä. Ideaalia olisi, jos tietoa jaettaisiin avoimesti ja muilta opittaisiin. Uutta opittaisiin yhdessä ja saataisiin vertaistukea. Pidettäisiin yhteyttä S-ryhmäläisten kanssa ympäri Suomea. Parhaimmillaan itse opiskelukin koukuttaisi ja antaisi unohtumattomia elämyksiä.

Yhtenä tavoitteena nähtiin myös opiskelijoiden verkostoituminen. Verkostoituminen antaisi parhaimmillaan uusia tuttavuuksia, vertaistukea sekä mahdollisuuden kehittää ja jakaa omaa osaamistaan kaukanakin asuvien kollegoiden kanssa, kenties jopa mahdollisuuden osallistua liiketoimintojen kehittämiseen.

Nämä meidän pohdintamme ovat kuitenkin vasta osa totuudesta, tästä kenties puuttuu jotain hyvinkin olennaista ja toisaalta jotain vähemmän tärkeää on otettu mukaan. Työstö jatkukoon!


PS. otan tämän postauksen myötä uuden tunnisteen käyttöön: opiskelija verkossa. Tätä tunnistetta pyrin käyttämään aina, kun kirjoitus olisi mielestäni erityisen mielenkiintoinen myös (verkko-)opiskelijoille.