Kokemuksia verkkotentistä

Osallistuin tänään (muistini mukaan) toista kertaa elämässäni verkkotenttiin. Sellaiseen Moodlessa järjestettyyn tenttiin, josta saa arvosanan ja opintopisteet ja kaikkea. Minulta kysyttiin muun muassa tällaista:

Toivottavasti vastasin oikein. Testattiin tentissä toki myös nippelitietouttani (lue: googletus- ja hakutyökalujen käyttötaitojani) ja jouduinpa muutamassa kysymyksessä oikein ajattelemaankin. Hieman hupaisalta alkoi tuntua siinä vaiheessa kun huomasin etsiväni vastausta luentomateriaaleista ennen kuin olin edes lukenut kysymystä loppuun asti.

Tehtäköön kuitenkin tiettäväksi, että olin kyllä tapani mukaan valmistautunut tenttiin lukemalla tenttikirjat ja luentomateriaalit sekä käymällä luennoilla. Että kyllä sitä läpi kai oltaisiin päästy muistinvaraisestikin. Arvosana ei ehkä tässä tentissä olisi kyllä ollut niin hyvä, sillä eihän sitä nyt vaan voi tai edes kannata yrittää muistaa vastauksia kysymyksiin "mitä se ja se on ajatellut" ja "mitä se ja se laki sanoo".

Voin vain kuvitella miten haasteellista nettitenttikysymysten muotoilu on opettajalle, ainakin jos haluaa painottaa muutakin kuin nippelitietoutta. Yhden asian kuntoonsaattaminen ei kuitenkaan mielestäni ole kohtuuton pyyntö: oikoluku ja selkeiden lauseiden muodostus. Tai mitä olette mieltä tästä:

Professioiden vaikutusvalta kehitysvammahuollossa näkyy?
Valitse yksi:
 a. ongelman selvittämistä yhdessä asiakkaan kanssa
 b. työntekijän kykynä tulkita asiakasta
 c. arkielämän hallinnan lisääntymistä

Nettitentti oli opiskelijan näkökulmasta aika kahtiajakoinen kokemus: toisaalta tuntui, että eihän tässä ole mitään järkeä (en kokenut että osaamistani olisi tässä mitattu mitenkään onnistuneesti), mutta toisaalta saihan tästä hyvän arvosanan (4) melko helpolla ja kukapa ei tietovisasta tykkäisi. Tentistä olisi toki voinut oppiakin jotain jos olisi saanut tiedon oikeista vastauksista vastaamisen/tentin jälkeen (näin tentin viihdearvokin olisi varmasti lisääntynyt kun olisi päässyt purnaamaan epäoikeudenmukaisista arvioista, sen verran tulkinnanvaraista settiä osassa kysymyksistä oli). Mutta näillä mentiin ja neljä noppaa napsahtaa opintorekisteriin jotta hups vaan.

Nimi vaihtui, naama pysyi samana

Ompas tullut kertakaikkisen pitkä kirjoitustauko tällä rintamalla, pahoitteluni! Työ- ja opiskelukuviot ovat vieneet sen verran kokonaisvaltaisesti mukanaan, että tänne ei vain ole jäänyt aikaa ja energiaa. En kuitenkaan ole unohtanut blogia ja tarkoituksena on kyllä jatkaa tämän kirjoittamista.

Aloitetaampa kuulumisillani ja niistä isoimmalla: sukunimeni ja siviilisäätyni on vaihtunut. Menin toukokuussa naimisiin ja käväisin häämatkalla Havajilla. Suosittelen! Molempia, sekä naimisiinmenoa että Havajilla käyntiä, jokaisen tulisi tehdä nämä (ainakin) kerran elämässään - itse toivoakseni teen ensinmainitun vain kerran mutta jälkimmäisen toivottavasti useamminkin - jo nyt on kova ikävä rentoa meininkiä, ihanaa auringonpaistetta, kirkkaita vesiä ja snorklausta.

Opinnot ovat tällä välin edenneet kovaa vauhtia. Sain kasvatustieteen maisterin syventävät opinnot tehtyä loppuun asti keväällä. Lisäksi pääsin opiskelemaan aikuisopetukseen suuntautuvia opettajan pedagogisia opintoja - niiden parissa aherran kovasti tänä syksynä. Gradu etenee ja pian on luvassa viimein tutkimusaineiston kerääminen. Töissä on meneillään mielenkiintoisia projekteja.

Nyt syksyn aikana on siis täysipäiväisen työssäkäynnin ohella kalenterissa opiskelua ja gradunkirjoitusta. Ehkä hieman bloggauksessakin aktivoitumista. Niin ja erilaisissa liikuntaharrastuksissa aktivoitumista. Tekemistä riittää, mutta kun on motivaatio ja into kunnossa niin eiköhän tästä selvitä :).

Verkko-opetukseen liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut

Törmäsin viikonloppuna opintoja tehdessäni artikkeliin, jossa käsiteltiin kirjallisuudessa yleisimmin mainittuja yhteisölliseen verkossa tapahtuvaan oppimiseen liittyviä haasteita, jotka ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne. Tässä 7 yleisimmin mainittua haastetta sekä joitain vinkkejä niiden ratkaisuun:

• Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan: Opiskelijoille tulisi kertoa ryhmätöiden hyödyt, kuten työnantajien arvostus ryhmätyötaitoja kohtaan. Arviointikriteerien tekeminen näkyväksi niin, että opiskelijat tietävät, miten oma aktiivisuus vaikuttaa arviointiin.
• Ryhmän muodostus: satunnainen ryhmien muodostus sekä mahdollisimman heterogeeniset ryhmät.
• Ryhmätyötaitojen puutteet: erillinen ryhmätyötaitokurssi tai ryhmätyötaitojen käsittely ja opettelu kurssin alussa.
• Vapaamatkustajat: Arviointikriteerien julkituominen heti kurssin alussa. 
• Opiskelijoiden kyvyissä ilmenevät vaihtelut: Kyvyiltään muita parempia, jotka tekevät ryhmätyössä muita suuremman osan työstä, tulisi palkita. Myös sellaisia ryhmiä voisi palkita, jotka saavat vältettyä sekä vapaamatkustajiin että kyvyiltään hyvien muita suurempaan panokseen liittyvät ongelmat.
• Opiskelijoiden jättäytyminen pois: Jos opiskelijoita poistuu kurssilta kesken kaiken, muiden arvioinnissa voi olla tarve ottaa tämä huomioon, sillä yhden puuttuminen ryhmästä vaikuttaa helposti koko ryhmän toimintaan.
• Ryhmän jäsenten arviointi: Ryhmän jäsenille ei kannata antaa samaa arvosanaa, sillä se houkuttelee vapaamatkustajuuteen. Arvioinnissa opettajan arvioinnin lisäksi itsearviointi ja vertaisarviointi (esim vertaisarvioinnissa kukin piirtää osallistumispiirakan siten että määrittelee miten suuren osan piirakasta kukin on osallistunut).

Olen itsekin konkreettisesti törmännyt näistä muutamiin. Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan tuntuu kyllä pitävän jossain määrin paikkansa, ja ainakin oman kokemuksen mukaan tämä johtuu yleensä pelosta sitä kohtaan, että joutuu itse tekemään muita suuremman osan tai muut eivät tee asioita riittävän hyvin.  On myös melko raskasta olla se ryhmän aktiivisin ja osaavin, arvioinnin reiluuden lisäksi tässä tuntuisi auttavan oma motivointi: opin auttamaan muita.

Olen myös ollut mukana ryhmässä, josta yksi jäi pois ja siten oppimiskokemus jäi vajavaiseksi. Tähän mielestäni auttaa myös huomion kiinnittäminen ryhmäkokoon: viiden hengen ryhmästä kun yksi tippuu, ei se vielä ole katastrofi, mutta pienemmässä ryhmässä menetys olisi varmasti ollut vieläkin tuntuvampi.


Tässä vielä alkuperäisen 7 haastetta -artikkelin lähde: Roberts, T. S. & McInnerney, J. M. (2007). Seven Problems of Online Group Learning (and Their Solutions). Journal of Educational Technology & Society, 10(4), 257-268.

Opintojen pyörteissä

Olen viime kuukaudet (ja oikeastaan koko viime syksynkin) ahertanut kasvatustieteen opintojani sellaisella tahdilla, että aikaa ei juuri muulle ole töitten päälle liiennyt. Pahoitteluni siis pitkästä radiohiljaisuudesta. Nyt alkaa toivottavasti hiljalleen helpottamaan ja tämä blogikin alkaa heräillä talviuniltaan.

Niistä opinnoista. Tähän mennessä kasassa on sellaiset 38op (yliopistomaailmaa tuntemattomille jotain tolkkua tästä määrästä kertonee, että yhden opintopisteen pitäisi vastata 27 tuntia opiskelua. Aina näin ei toki ole, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…). Tällä tahdilla kevään loppuun mennessä pitäisi ”pakollisten” kurssien olla valmiina.

Ehkä hieman yllättävästikin opintotahtiin/menestykseen ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut täyspäiväinen työskentely. Jotain tällä toisella kierroksella on kuitenkin hieman toisin: opiskelijarientoihin ei juuri ole aikaa ja innostusta liiennyt ja toisaalta vaadin ehkä nykyään enemmän opetuksen laadulta. Tai no, voihan se olla niinkin, että suutarin lapsilla ei ole taaskaan niitä kenkiä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa pop tuntuvat (edelleen?) olevan massaluennot, pakollinen läsnäolo ja yksin pakertaminen. Eipä tarvi ainakaan juuri raportoida, miten opinnoissa käytettäisiin verkkoa tai muuta tekniikkaa hyödyksi. Pöh...