Kysymys- ja vastauspankin tuottaminen verkko-oppimistehtävänä

Saara Repo Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta esitteli SULOP-seminaarissa kysymys- ja vastauspankin tuottamista verkko-oppimistehtävänä. Tehtävä kuului Yliopistopedagogiikan aineopintojen Ryhmässä oppiminen -opintojaksoon.

Kysymys-vastauspankin luominen toteutettiin yhteistoiminnallisella opetusmenetelmällä ja siinä hyödynnettiin mielekkään oppimisen periaatetta. Opiskelijan ohjeessa mainittiin, että käytössä on ongelmalähtöinen oppimistapa. 

Opintojakso alkoi ennakkotehtävällä, jossa opiskelijat tekivät kirjan pohjalta kysymyksiä ryhmässä oppimisesta. Lähiopetuspäivässä kysymyksiä kehitettiin edelleen ryhmissä ja kukin valitsi yhden kysymyksen, johon tuotti vastauksen. Vastaukset tuotettiin Moodle-oppimisympäristön keskustelualueelle ja ne käytiin läpi seuraavissa lähiopetuspäivissä. 

Mieleni alkoi heti laukata tehtävän kehittämiseksi. Mitä jos vastaukset luotaisiinkin wikiin: kukin valitsisi kysymyksen, johon rakentaisi vastauksen wikiin. Lisäksi kunkin tulisi täydentää n. määrää vastauksia. Vastausten muodostamisesta ja täydentämisestä voitaisiin käydä keskustelua wikin keskustelualueella. Tätä kysymys-vastaus-wikiä voitaisiin hyödyntää seuraavilla kurssin toteutuksilla ja niissä kenties täydentää vastauksia, luoda uusia kysymyksiä tai luoda vastaavanlainen pankki jostain toisesta aiheesta tai näkökulmasta. 

Alkuperäisessä toteutuksessa yhteisöllisyys ei mielestäni toteutunut kovin hyvin ja kurssin palautteissa olikin mainittu, että työskentely oli liikaa yksin puurtamista. Tehtävän siirto wikiin toisi varmasti opiskeluun lisää yhteistoimintaa. Samalla työskentelystä verkossa olisi aitoa hyötyä. Nyt hyöty jäi vähän kyseenalaiseksi, koska vastauksia ei tuotettu yhdessä ja niistä ei juurikaan käyty keskustelua verkossa. 

Kysymys-vastauspankin luomisessa tuntuisi toteutuvan monia mielekkään oppimisen periaatteita: oppijat tuottavat aktiivisesti tietoa, he ovat aktiivisia tiedon rakentajia. Opiskelijoiden tuottaessa ratkaistavat kysymykset, määrittelevät he samalla opiskeltavat asiat. Ratkaistavat kysymykset liittyvät sikäli opiskelijoiden omaan elämään, että juuri niihin he kaipaavat lisää tietoa. Toteutuksesta riippuen opiskelijat voidaan laittaa yhdessä työstämään vastauksia. Yksilöllisyys toteutuu kun opiskelijat saavat itse valita selvittelemänsä kysymyksen.

Mielekästä oppimista

Niin, tähänhän varmasti pitäisi tähdätä: että oppiminen olisi opiskelijoille mielekästä eikä vain oppimista oppimisen vuoksi ja tietojen pänttäämistä tentistä läpipääsyn vuoksi. Mutta mistä mielekäs oppimimen muodostuu? David H. Jonassen on määritellyt mielekkään oppimisen seitsemällä ominaisuudella ja Nevgi ja Tirri sekä Ruokamo ja Pohjolainen ovat täydentäneet tätä määritelmää omilla lisäyksillään. Mielekkääseen oppimiseen kuuluvia ominaisuuksia ovat (lähde):

• aktiivisuus: opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, he osallistuvat opittavan tiedon tuottamiseen. Opiskelijat ovat itse vastuussa omasta oppimisestaan. 
• konstruktiivisuus: opiskelija rakentaa uutta tietoa aikaisemman pohjalta ja on aktiivinen tiedon rakentaja. Opiskelijat luovat keskustelemalla yhteistä ymmärrystä uusista asioista. 
• yhteistoiminnallisuus: Opiskelijat työskentelevät yhdessä ja rakentavat uutta tietoa yhteistyössä. Opiskelijat muodostavat oppijayhteisön, jossa keskeistä on vuorovaikutus ja yhteinen toiminta. 
• intentionaalisuus eli tavoitteellisuus: Opiskelija määrittelee ja asettaa itse omat tavoitteensa. Opiskelijalla on vastuu tavoitteidensa saavuttamisesta. 
• kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus: oppimistehtävät liittyvät opiskelijan todelliseen elämään. Opitut asiat ovat siirrettävissä työhön / vapaa-aikaan. 
• reflektiivisyys eli itseohjautuvuus: Opiskelijat analysoivat omaa oppimistaan sekä oppimisen edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi oppimispäiväkirjaa tai itsearviointitehtäviä.   
• yksilöllisyys: Opetuksessa huomioidaan opiskelijoiden aiemmista tiedoista, taidoista, osaamisesta ja motivaatiosta johtuvat erot. 
• siirtovaikutus eli transfer: Opittavan asian soveltaminen muihin opittaviin ja jo opittuihin asioihin. Opitun asian käyttäminen uusissa yhteyksissä. 

Saara Repo Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta esitteli SULOP-seminaarissa kysymys- ja vastauspankin tuottamista verkko-oppimistehtävänä, joka pyrittiin toteuttamaan mielekkään oppimisen periaatteella.

Näin äkkiseltään verkko-opiskelu tuntuisi hyvältä mielekkään oppimisen mahdollistajalta. Sinne saa luonnikkaasti rakennettua tehtäviä, joissa tuotetaan yhdessä materiaalia, jota voidaan myöhemmin aidosti hyödyntää. Toisaalta verkossa toteutettaviin keskusteluihin saadaan eriaikaisuuden ansiosta melko helposti laadukasta reflektointia. Blogilla toteutetussa oppimispäiväkirjassa reflektoidaan mielekkäällä tavalla kun muutkin kuin opettaja voivat lukea ja kommentoida opiskelijan mietteitä.

Tunnelmia SULOP2012-seminaarista

Osallistuin Helsingin yliopiston tänään ja eilen järjestämään SULOP2012 – Sulautuva opetus & oppiminen seminaariin. Kaikkineen seminaari oli hyvin ajatuksia herättävä ja hyödyllinen. Vaikka tilaisuus oli korkeakouluväelle, sain ainakin minä paljon hyödynnettäviä oppeja myös yritysmaailmaan. Myös tämän seminaarin antia tulen purkamaan tarkemmin blogikirjoituksissani lähiaikoina – tämä siis vasta tällainen teaseri :). 

Seminaarin esitykset käsittelivät muun muassa yhteisöllistä oppimista, mobiiliopetusta sekä sosiaalisen median opetuskäyttöä. Lisäksi olin kuuntelemassa case-esityksiä mm. kysymys-vastauspankin rakentamisesta sekä wikien käytöstä opetuksessa. Kuulimme myös pitkän linjan verkko-opettajan kokemuksia verkkoluennoista sekä verkkokeskusteluissa. 

Osallistuin myös sosiaalisen median opetuskäyttöä koskevaan workshopiin. Workshopissa tavoitteena oli suunnitella ryhmissä jonkun ryhmäläisen kurssin toteutusta sosiaalisen median välineillä. Osallistujia taisi kuitenkin enemmän mietityttää sosiaalisen median työkalut ja niiden opetuskäyttö ylipäätään eikä aikakaan (1h) tuntunut riittävältä näin laajalle tehtävälle. Millaisiakohan oppeja olisimme saaneet, jos kukin ryhmä olisikin keskittynyt johonkin tiettyyn työkaluun ja sen soveltamiseen ryhmäläisten työkontekstissa? 

Itselleni ehkä antoisimpia olivat oma ajatustyö wikien opetuskäytöstä sekä erilaiset oppimiseen ja opetukseen liittyvät teoriat (esimerkiksi mielekäs oppiminen sekä trialoginen oppiminen). Myös erilaiset käytännön esimerkit herättivät paljon ajatuksia. Ja tulihan vihdoin ja viimein perustettua se twitter-tilikin (@Sari_Ojala). 

Oli myös ihanaa tutustua moniin uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia verkon opetuskäytöstä. Ja miten ihanaa oli törmätä muutamaan tuttuunkin kasvoon :). Torstain illanviettoon lähti kovin vähän porukkaa (n. 170:stä vain kymmenisen), mutta saipahan nyt tutustuttua hieman paremmin niihin, jotka mukaan lähtivät. Illasta jäi mieleen muun muassa hyvä pohdinta siitä, mitä se verkostoituminen oikeastaan onkaan. 

Seminaarin materiaalit tulevat muuten SULOPin blogiin. Ainakin yhteisöllistä verkko-oppimista koskevan esityksen PowerPoint-kalvot olivat sen verran kattavia, että niihin pystyy perehtymään vaikka ei paikalla olisi ollutkaan.

Mutta kaikesta tästä siis tarkemmin myöhemmin...

SULOP2012 lähestyy

Helsingin yliopiston Sulautuva opetus & oppiminen -seminaari (SULOP2012 ) järjestetään 8-9.3.2012. Menemme tuonne kollegani kanssa imemään oppeja Jollaksen valmennusten ja verkkokoulutusten kehittämistä silmälläpitäen. 

Seminaari keskittyy korkeakoulumaailman esimerkkien esittelyyn, mutta uskon että myös meille löytyy sieltä paljon hyödyllisiä ideoita. Can hardly wait :) ...

Lue lisää seminaarista: http://blogs.helsinki.fi/sulop2012/