Ilmaisen palvelun bisnesmalli on keskeinen tekijä siinä, miten käyttäjä voi luottaa palvelun tarjoajaan. Ansaintalogiikka myös käytännössä vaikuttaa siihen, kenen ehdoilla sovellusta kehitetään. Muun muassa näistä syistä olisi tähän asiaan kiinnitettävä huomiota kun valitaan opetuskäyttöön tulevaa sosiaalisen median sovellusta. Erilaisia ansaintamalleja ovat mm.
- Freemium: Tarjotaan perusversio ilmaiseksi, mutta maksusta tehokäyttäjät saavat lisää ominaisuuksia. Toimii silloin kun perusversiolla saa riittävästi ja toisaalta maksullinen tarjoaa tarpeeksi lisäominaisuuksia. Esim. Yammer, Dropbox, Prezi.
- Ansainta mainonnalla: Ilmainen käyttö kustannetaan mainosten myynnillä. Mainokset ärsyttävät monia. Käyttäjä ei tässä tapauksessa olekaan asiakas vaan hänestä tulee tuote, jota myydään. Sovelluksen kehittäminen ei tapahdu käyttäjien ehdoilla. Esim. Facebook.
- Maksullinen: Käytöstä joutuu aina maksamaan. Ongelmana on sosiaalisessa mediassa se, saadaanko sovellusta oikeasti toimimaan, eli saadaanko maksulliseen palveluun riittävästi kävijöitä. Esim. app.net.
- Lahjatalous: Sovellus on ilmainen ja voi perustua esim talkoohenkeen. Usein myös halutessaan voi tehdä lahjoituksia palveluntarjoajalle. Esim. Wikipedia.
- Ei ansaintalogiikkaa: käyttäjä ei voi luottaa palveluun, sillä ei tiedä mitä ansantalogiikalle tapahtuu tulevaisuudessa. Esim. Dlvr.it (ennen), trello
Täytyy myöntää, että en ollut tätä ennen uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Mutta nyt asiasta kuultuani, tuntuu se ihan järkeenkäyvältä. Näistä ansaintamalleista freemium tuntui saavan eniten kannatusta, ja ihan perustellusti. Myös lahjatalous on oikein kiva :). Mainokset kyllä monesti kestäisin, mutta en sitä, että käyttäjää ei oteta sovelluksen suunnittelussa ja kehittämisessä huomioon.
Kappas, taas tuli yksi perustelu sille, miksi Facebookia ei tulisi käyttää opetuksessa (hieman ironisesti konfabulaarissa käsiteltiin tämän ansaintalogiikkajutun jälkeen juuri facebookin opetuskäyttöä) :).
