Jos ei videoneuvotteluja oteta huomioon, eroaa verkkoviestintä kasvokkain viestimisestä luonnollisestikin siinä, että elekieli ei välity tekstimuotoisessa viestinnässä. Tällöin muun muassa myötäily, eleet ja liikkeet jäävät vuorovaikutuksesta pois. Miten siis ilmaisemme verkossa nyökkäilyn, käsiliikkeet, ilmeet ym?
Ilmeethän on tekstiviestien alkuajoista lähtien totuttu korvaamaan hymiöillä, mutta näiden käytössäkin on omat haasteensa. Itse esimerkiksi juutun monesti miettimään, voinko käyttää hymiöitä kirjoitellessani ihmisen kanssa, jota en ole koskaan tavannut – hymiöt tuntuvat niin epämuodollisilta.
Myötäily täytyisi muistaa ilmaista verkossa selkeästi. Onneksi puhelin on jo hiljalleen opettanut ihmisiä siihen, että toisessa päässä olija ei kertakaikkisesti näe sitä päännyökkäilyä. Verkossa onkin tärkeää muuttaa myötäily sanoiksi – kirjoittelu muuttuu aidoksi vuorovaikutukseksi kun omien itsenäisten kommenttien lisäksi myös kommentoidaan, myötäillään ja viitataan muiden kirjoituksiin.
Koska verkkovuorovaikutuksesta puuttuvat eleet ja ilmeet, on vastapuolen mielialaa ja sävyä vaikea tunnistaa. Siksi sarkasmi, ironia ja rivien väliset viestit eivät välity kovin hyvin ja ne ymmärretään helposti väärin. Suuri vaara piilee myös siinä, että et välttämättä saa tietoosi toisen väärinymmärrystä ja mielipahaa etkä siten pysty korjata tilannetta.
Jotta oppiminen voisi olla rajatonta, täytyy verkkovuorovaikutuksen aiheuttamat rajoitteet ratkaista jotenkin. Luento painottikin sitä, miten tärkeää on löytää keinot, joilla kasvokkaisen vuorovaikutuksen piirteitä voitaisiin siirtää verkkoon. Ei mikään helppo tehtävä.
Jotenkin toivon kuitenkin, että tätä ei ratkaistaisi Hiroshi ishiguro etäläsnäolevan kännykkäropotin Elfoidin tyyppisellä ratkaisulla. Creepy!
