Nimi vaihtui, naama pysyi samana

Ompas tullut kertakaikkisen pitkä kirjoitustauko tällä rintamalla, pahoitteluni! Työ- ja opiskelukuviot ovat vieneet sen verran kokonaisvaltaisesti mukanaan, että tänne ei vain ole jäänyt aikaa ja energiaa. En kuitenkaan ole unohtanut blogia ja tarkoituksena on kyllä jatkaa tämän kirjoittamista.

Aloitetaampa kuulumisillani ja niistä isoimmalla: sukunimeni ja siviilisäätyni on vaihtunut. Menin toukokuussa naimisiin ja käväisin häämatkalla Havajilla. Suosittelen! Molempia, sekä naimisiinmenoa että Havajilla käyntiä, jokaisen tulisi tehdä nämä (ainakin) kerran elämässään - itse toivoakseni teen ensinmainitun vain kerran mutta jälkimmäisen toivottavasti useamminkin - jo nyt on kova ikävä rentoa meininkiä, ihanaa auringonpaistetta, kirkkaita vesiä ja snorklausta.

Opinnot ovat tällä välin edenneet kovaa vauhtia. Sain kasvatustieteen maisterin syventävät opinnot tehtyä loppuun asti keväällä. Lisäksi pääsin opiskelemaan aikuisopetukseen suuntautuvia opettajan pedagogisia opintoja - niiden parissa aherran kovasti tänä syksynä. Gradu etenee ja pian on luvassa viimein tutkimusaineiston kerääminen. Töissä on meneillään mielenkiintoisia projekteja.

Nyt syksyn aikana on siis täysipäiväisen työssäkäynnin ohella kalenterissa opiskelua ja gradunkirjoitusta. Ehkä hieman bloggauksessakin aktivoitumista. Niin ja erilaisissa liikuntaharrastuksissa aktivoitumista. Tekemistä riittää, mutta kun on motivaatio ja into kunnossa niin eiköhän tästä selvitä :).

Verkko-opetukseen liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut

Törmäsin viikonloppuna opintoja tehdessäni artikkeliin, jossa käsiteltiin kirjallisuudessa yleisimmin mainittuja yhteisölliseen verkossa tapahtuvaan oppimiseen liittyviä haasteita, jotka ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne. Tässä 7 yleisimmin mainittua haastetta sekä joitain vinkkejä niiden ratkaisuun:

• Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan: Opiskelijoille tulisi kertoa ryhmätöiden hyödyt, kuten työnantajien arvostus ryhmätyötaitoja kohtaan. Arviointikriteerien tekeminen näkyväksi niin, että opiskelijat tietävät, miten oma aktiivisuus vaikuttaa arviointiin.
• Ryhmän muodostus: satunnainen ryhmien muodostus sekä mahdollisimman heterogeeniset ryhmät.
• Ryhmätyötaitojen puutteet: erillinen ryhmätyötaitokurssi tai ryhmätyötaitojen käsittely ja opettelu kurssin alussa.
• Vapaamatkustajat: Arviointikriteerien julkituominen heti kurssin alussa. 
• Opiskelijoiden kyvyissä ilmenevät vaihtelut: Kyvyiltään muita parempia, jotka tekevät ryhmätyössä muita suuremman osan työstä, tulisi palkita. Myös sellaisia ryhmiä voisi palkita, jotka saavat vältettyä sekä vapaamatkustajiin että kyvyiltään hyvien muita suurempaan panokseen liittyvät ongelmat.
• Opiskelijoiden jättäytyminen pois: Jos opiskelijoita poistuu kurssilta kesken kaiken, muiden arvioinnissa voi olla tarve ottaa tämä huomioon, sillä yhden puuttuminen ryhmästä vaikuttaa helposti koko ryhmän toimintaan.
• Ryhmän jäsenten arviointi: Ryhmän jäsenille ei kannata antaa samaa arvosanaa, sillä se houkuttelee vapaamatkustajuuteen. Arvioinnissa opettajan arvioinnin lisäksi itsearviointi ja vertaisarviointi (esim vertaisarvioinnissa kukin piirtää osallistumispiirakan siten että määrittelee miten suuren osan piirakasta kukin on osallistunut).

Olen itsekin konkreettisesti törmännyt näistä muutamiin. Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan tuntuu kyllä pitävän jossain määrin paikkansa, ja ainakin oman kokemuksen mukaan tämä johtuu yleensä pelosta sitä kohtaan, että joutuu itse tekemään muita suuremman osan tai muut eivät tee asioita riittävän hyvin.  On myös melko raskasta olla se ryhmän aktiivisin ja osaavin, arvioinnin reiluuden lisäksi tässä tuntuisi auttavan oma motivointi: opin auttamaan muita.

Olen myös ollut mukana ryhmässä, josta yksi jäi pois ja siten oppimiskokemus jäi vajavaiseksi. Tähän mielestäni auttaa myös huomion kiinnittäminen ryhmäkokoon: viiden hengen ryhmästä kun yksi tippuu, ei se vielä ole katastrofi, mutta pienemmässä ryhmässä menetys olisi varmasti ollut vieläkin tuntuvampi.


Tässä vielä alkuperäisen 7 haastetta -artikkelin lähde: Roberts, T. S. & McInnerney, J. M. (2007). Seven Problems of Online Group Learning (and Their Solutions). Journal of Educational Technology & Society, 10(4), 257-268.

Opintojen pyörteissä

Olen viime kuukaudet (ja oikeastaan koko viime syksynkin) ahertanut kasvatustieteen opintojani sellaisella tahdilla, että aikaa ei juuri muulle ole töitten päälle liiennyt. Pahoitteluni siis pitkästä radiohiljaisuudesta. Nyt alkaa toivottavasti hiljalleen helpottamaan ja tämä blogikin alkaa heräillä talviuniltaan.

Niistä opinnoista. Tähän mennessä kasassa on sellaiset 38op (yliopistomaailmaa tuntemattomille jotain tolkkua tästä määrästä kertonee, että yhden opintopisteen pitäisi vastata 27 tuntia opiskelua. Aina näin ei toki ole, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…). Tällä tahdilla kevään loppuun mennessä pitäisi ”pakollisten” kurssien olla valmiina.

Ehkä hieman yllättävästikin opintotahtiin/menestykseen ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut täyspäiväinen työskentely. Jotain tällä toisella kierroksella on kuitenkin hieman toisin: opiskelijarientoihin ei juuri ole aikaa ja innostusta liiennyt ja toisaalta vaadin ehkä nykyään enemmän opetuksen laadulta. Tai no, voihan se olla niinkin, että suutarin lapsilla ei ole taaskaan niitä kenkiä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa pop tuntuvat (edelleen?) olevan massaluennot, pakollinen läsnäolo ja yksin pakertaminen. Eipä tarvi ainakaan juuri raportoida, miten opinnoissa käytettäisiin verkkoa tai muuta tekniikkaa hyödyksi. Pöh...

Mitä maksaa ilmainen lounas?

Osallistuin 24.10.2012 Helsingin yliopistolla järjestettyyn Konfabulaari-tapahtumaan. Mielenkiintoisinta antia oli Jere Majavan vetämä Mitä maksaa ilmainen lounas? -fabu.

Ilmaisen palvelun bisnesmalli on keskeinen tekijä siinä, miten käyttäjä voi luottaa palvelun tarjoajaan. Ansaintalogiikka myös käytännössä vaikuttaa siihen, kenen ehdoilla sovellusta kehitetään. Muun muassa näistä syistä olisi tähän asiaan kiinnitettävä huomiota kun valitaan opetuskäyttöön tulevaa sosiaalisen median sovellusta. Erilaisia ansaintamalleja ovat mm. 

• Freemium: Tarjotaan perusversio ilmaiseksi, mutta maksusta tehokäyttäjät saavat lisää ominaisuuksia. Toimii silloin kun perusversiolla saa riittävästi ja toisaalta maksullinen tarjoaa tarpeeksi lisäominaisuuksia. Esim. Yammer, Dropbox, Prezi. 
• Ansainta mainonnalla: Ilmainen käyttö kustannetaan mainosten myynnillä. Mainokset ärsyttävät monia. Käyttäjä ei tässä tapauksessa olekaan asiakas vaan hänestä tulee tuote, jota myydään. Sovelluksen kehittäminen ei tapahdu käyttäjien ehdoilla. Esim. Facebook. 
• Maksullinen: Käytöstä joutuu aina maksamaan. Ongelmana on sosiaalisessa mediassa se, saadaanko sovellusta oikeasti toimimaan, eli saadaanko maksulliseen palveluun riittävästi kävijöitä. Esim. app.net. 
• Lahjatalous: Sovellus on ilmainen ja voi perustua esim talkoohenkeen. Usein myös halutessaan voi tehdä lahjoituksia palveluntarjoajalle. Esim. Wikipedia. 
• Ei ansaintalogiikkaa: käyttäjä ei voi luottaa palveluun, sillä ei tiedä mitä ansantalogiikalle tapahtuu tulevaisuudessa. Esim. Dlvr.it (ennen), trello 

Täytyy myöntää, että en ollut tätä ennen uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Mutta nyt asiasta kuultuani, tuntuu se ihan järkeenkäyvältä. Näistä ansaintamalleista freemium tuntui saavan eniten kannatusta, ja ihan perustellusti. Myös lahjatalous on oikein kiva :). Mainokset kyllä monesti kestäisin, mutta en sitä, että käyttäjää ei oteta sovelluksen suunnittelussa ja kehittämisessä huomioon.

Kappas, taas tuli yksi perustelu sille, miksi Facebookia ei tulisi käyttää opetuksessa (hieman ironisesti konfabulaarissa käsiteltiin tämän ansaintalogiikkajutun jälkeen juuri facebookin opetuskäyttöä) :).

Mikä on mottoni?

Tämä on minulle ollut aina hirmu vaikeaa: kiteyttää jokin asia yhdellä lauseella. Eli sanalla sanoen kertoa, mikä mottoni on. 

Alkusyksystä (luit oikein, alkusyksystä. Olen tainnut hieman pakoilla tätä tehtävää) sain kuitenkin tehtäväkseni kertoa valmennusmottoni, joka voitaisiin laittaa Jollaksen verkkosivuille. Mutta kun minä en edes valmenna! ”Ei auta itku markkinoilla”. 

”Tartuin härkää sarvista” ja lähdin surffailemaan bittiavaruuteen. Mutta äh, kaikki kuulostaa niin kuluneelta. Ehkä tämä ei sovi tähän tarkoitukseen muutenkaan: "Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku". No joo, ainut mikä kolahti, oli tällainen: Ingenium munus, discere gaudium! eli "Nerous on lahja, oppiminen ilo." 

Jotenkin haluaisin kuitenkin mieluummin moton, joka kertoo työfilosofiastani enemmän. Mutta onko se sitten enää valmennusmotto? Mielessä alkoi kuitenkin pyöriä koko ajan Mervi Janssonin InnoOmnian vierailulla mieleeni palauttama lentävä lause: ”If there's a will, there's a way”. This is more like it. Verkkokoulutuksia suunnitellessa tämä motto toimii erinomaisesti: jos löytyy halua tehdä joku asia, löytyy kyllä aina myös keino toteuttaa haluamansa. 

Mutta ennen kaikkea pitäkäämme kaikki mielessä tämä elämänviisaus: Draconem dormientem nunquam titillandus (Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä)!

Miksi Facebook ei minusta sovellu opetuskäyttöön?

Tätä aihetta olen oikeastaan pohdiskellut jo pidempäänkin: Aina välillä kuulee, että ihmiset käyttävät Facebookia opetuskäytössä ja jostain syystä se saa aina karvat nousemaan pystyyn. Joten ei muuta kuin analysoimaan tämän reaktion taustoja: 

Yksityinen/julkinen rooli ja työ/vapaa-aika sekoittuvat: Facebook on tyypillisesti ihmisillä henkilökohtaisessa käytössä. Siellä pidetään pääsääntöisesti yhteyttä kavereiden kanssa ja ylipäätään esiinnytään yksityishenkilönä, vapaa-ajalla. Jos opetusta viedään Facebookiin, on se siellä jatkuvasti muistuttamassa työ/opiskeluasioista, myös vapaa-ajalla (opiskelijat saattavat lähestyä opettajaa vapaa-ajalla, pyytää kaverikseen tms.). 

Kaikki eivät halua liittyä Facebookiin: Facebookin vastustuksesta ja siihen liittymättömyydestä on joillekin tullut periaatekysymys ja jopa osa identiteettiä. Vaikka aika moni kaveripiirini ”jäärä” on jo luovuttanut, on mielestäni tärkeää että jokaisella on valinnanvapaus tässä periaatteiden taistossa. 

Facebook ”kehittyy” jatkuvasti: Facebook muuttaa vähän väliä sovelluksen toimintakäytäntöjä. Esimerkiksi julkisuusasetukset saattavat mennä uudistuksissa uusiksi ja yksityiseksi tarkoitetusta asiasta tuleekin julkista. 

Mitä lataat Facebookiin, annat Facebookille: Tämä koskee kyllä muitakin sosiaalisen median sovelluksia. Ja tässä käsittääkseni käyttäjän oikeudet ovat hieman parantuneet (jos en väärin muista, niin aikaisemmin kaikki ladattu materiaali jäi Facebookin käyttöön ikuisesti, nykyään käsittääkseni sisällön poistamalla poistuu se kohtuullisessa ajassa myös facebookin käytöstä). 

Tietoturva huolettaa: Oikeastaan tietoturvan pitäisi olla huolena kaikkia verkossa olevia sovelluksia miettiessä. Suositun sovelluksen tietoturva-asiat ovat kuitenkin useammin tapetilla ja siten ne huolettavat enemmän. Toisaalta tietomurtoyrityksiä tulee pääsääntöisesti sitä enemmän, mitä suositumpi sovellus on ja siten eritoten Facebookin tietoturvasta on ehkä syytäkin olla keskimääräistä enemmän huolissaan. Myös tuo edellä mainittu Facebookin kehittyminen aiheuttaa huolia tietoturvan suhteen. 

Niin, siksi minusta ei ole hyvä idea viedä opetusta Facebookiin. 

Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että opiskelijat perustavat omaehtoisesti omia ryhmiä Facebookiin. Kunhan he sopivat tästä yhdessä ja tiedostavat oman opiskelu- ja vapaa-ajan maailmansa tällöin sekoittuvan. Ja ottavat huomioon tietoturvan ym. Sekä ymmärtävät, jos opettaja ei halua tulla mukaan ryhmään, vaikka opiskelijat tähän mahdollisuuden tarjoaisivatkin.

Verkkoluentoihin oppeja Avoimelta yliopistolta

Jollaksessa verkkoluentojen käyttö on vielä lähtökuopissaan (verkkoluennoilla tarkoitan erilaisilla henkilökohtaisilla videoneuvottelujärjestelmillä / verkkokokousjärjestelmillä toteutettuja luentoja ja tapaamisia). Kun kävimme benchmarkauskäynnillä Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa, saimme runsaasti virikkeitä myös tähän liittyen.

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto järjesti viime vuonna 150 verkkoluentoa. Käytössä on Adobe Connect (AC). Verkkoluennoista on saatu runsaasti positiivista palautetta, joten tämä kannustaa meitäkin entisestään verkkoluentojen pohtimiseen. Tässä keskeisimpiä oppeja vierailultamme: 

Tukihenkilö mukana verkkoluennolla: AC-luennoilla on yleensä mukana tukihenkilö etänä. Moni tuntiopettaja tulee myös Avoimeen vetämään verkkoluentonsa. Opettajille annetaan myös etukäteen vierihoitoa verkkoluennon pitämisestä. Opettajille ohjeistetaan muun muassa, että heidän ei tulisi puhua yhteen menoon pidempään kuin 20min, sillä välillä kannattaa tehdä jotain opiskelijoita aktivoivaa. 

Opiskelijoille etukäteisohjeet: Opiskelijoille annetaan tarkat etukäteisohjeet. Heitä ohjeistetaan muun muassa äänien testaamiseen etukäteen. Lisäksi ohjeessa toivotaan, että opiskelijat tulevat ajoissa paikalle. 

Verkkotapaamisten erilaisia käyttötarkoituksia: Perinteisten verkkoluentojen lisäksi AC:tä käytetään muun muassa opintojen ohjaukseen ja palautettujen tehtävien purkuun. AC:llä voidaan myös aktivoida verkko-opiskelua: Jos verkkokurssilla on notkahdus opiskelijoiden aktiivisuudessa, on AC-tapaamisella voimaannuttava vaikutus - verkkokeskustelutkin voivat taas uudestaan lähteä paremmin käyntiin. 

Opiskelijoiden osallistumisen eri muodot: Luennoilla opiskelijoiden käytössä on chat. Myös ryhmächattia on käytetty. Seminaariopetuksessa opiskelijatkin voivat olla äänessä mikrofonien avulla. 

Luentojen tallennus: Verkkoluennot tallennetaan monesti ja tallenteet ovat opiskelijoiden käytössä muutamia viikkoja. Opiskelijoita kannustetaan tulemaan itse verkkoluennolle pelkän tallenteen katsomisen sijasta. Luennon tallennus vaatii luennoitsijan lupaa. Jonkin verran työtä vaatiikin tallennuslupaan liittyvä paperityö.