Kuollut blogi

Tälle blogille on tapahtunut juuri se, mitä blogille ei ikinä pitäisi tapahtua. Se on lakannut päivittymästä, ilman mitään selityksiä. Inhoan kun niin käy. Ja täällä niin on käynyt omalle blogilleni. Kertakaikkisen epäkohteliasta ja epäammattimaista käytöstä.

Mitä sitten tapahtui? Se perinteinen, eli aika ei kertakaikkisesti riittänyt kaikkeen. Töissä paljon töitä, opinnoissa paljon päntättävää. Kaiken sen keskellä oli vain suojeltava itseä ja unohdettava osa ihan mielenkiintoisistakin puuhista. 

En vielä osaa sanoa, onko tämä blogi kokenut pysyvän kuoleman, vai vain jonkinlaisen välikuoleman. Sormet hieman syyhyäisivät alkaa kirjoittaa ja siten prosessoida viime vuosina koettua ja luettua. Juuri nyt ei kuitenkaan taida olla sen aika.

Jätän tämän blogin nyt kuitenkin tänne näkyviin, vaikka loppua kohdin hidastunut kirjoitustahti ja hiljainen kuolema ammattilaista vähän nolottavatkin. Tänne näyttäisi kuitenkin edelleen löytävän ihmisiä ja ehkä näistä teksteistä vielä on hyötyä jollekin.

Kokemuksia verkkotentistä

Osallistuin tänään (muistini mukaan) toista kertaa elämässäni verkkotenttiin. Sellaiseen Moodlessa järjestettyyn tenttiin, josta saa arvosanan ja opintopisteet ja kaikkea. Minulta kysyttiin muun muassa tällaista:

Toivottavasti vastasin oikein. Testattiin tentissä toki myös nippelitietouttani (lue: googletus- ja hakutyökalujen käyttötaitojani) ja jouduinpa muutamassa kysymyksessä oikein ajattelemaankin. Hieman hupaisalta alkoi tuntua siinä vaiheessa kun huomasin etsiväni vastausta luentomateriaaleista ennen kuin olin edes lukenut kysymystä loppuun asti.

Tehtäköön kuitenkin tiettäväksi, että olin kyllä tapani mukaan valmistautunut tenttiin lukemalla tenttikirjat ja luentomateriaalit sekä käymällä luennoilla. Että kyllä sitä läpi kai oltaisiin päästy muistinvaraisestikin. Arvosana ei ehkä tässä tentissä olisi kyllä ollut niin hyvä, sillä eihän sitä nyt vaan voi tai edes kannata yrittää muistaa vastauksia kysymyksiin "mitä se ja se on ajatellut" ja "mitä se ja se laki sanoo".

Voin vain kuvitella miten haasteellista nettitenttikysymysten muotoilu on opettajalle, ainakin jos haluaa painottaa muutakin kuin nippelitietoutta. Yhden asian kuntoonsaattaminen ei kuitenkaan mielestäni ole kohtuuton pyyntö: oikoluku ja selkeiden lauseiden muodostus. Tai mitä olette mieltä tästä:

Professioiden vaikutusvalta kehitysvammahuollossa näkyy?
Valitse yksi:
 a. ongelman selvittämistä yhdessä asiakkaan kanssa
 b. työntekijän kykynä tulkita asiakasta
 c. arkielämän hallinnan lisääntymistä

Nettitentti oli opiskelijan näkökulmasta aika kahtiajakoinen kokemus: toisaalta tuntui, että eihän tässä ole mitään järkeä (en kokenut että osaamistani olisi tässä mitattu mitenkään onnistuneesti), mutta toisaalta saihan tästä hyvän arvosanan (4) melko helpolla ja kukapa ei tietovisasta tykkäisi. Tentistä olisi toki voinut oppiakin jotain jos olisi saanut tiedon oikeista vastauksista vastaamisen/tentin jälkeen (näin tentin viihdearvokin olisi varmasti lisääntynyt kun olisi päässyt purnaamaan epäoikeudenmukaisista arvioista, sen verran tulkinnanvaraista settiä osassa kysymyksistä oli). Mutta näillä mentiin ja neljä noppaa napsahtaa opintorekisteriin jotta hups vaan.

Nimi vaihtui, naama pysyi samana

Ompas tullut kertakaikkisen pitkä kirjoitustauko tällä rintamalla, pahoitteluni! Työ- ja opiskelukuviot ovat vieneet sen verran kokonaisvaltaisesti mukanaan, että tänne ei vain ole jäänyt aikaa ja energiaa. En kuitenkaan ole unohtanut blogia ja tarkoituksena on kyllä jatkaa tämän kirjoittamista.

Aloitetaampa kuulumisillani ja niistä isoimmalla: sukunimeni ja siviilisäätyni on vaihtunut. Menin toukokuussa naimisiin ja käväisin häämatkalla Havajilla. Suosittelen! Molempia, sekä naimisiinmenoa että Havajilla käyntiä, jokaisen tulisi tehdä nämä (ainakin) kerran elämässään - itse toivoakseni teen ensinmainitun vain kerran mutta jälkimmäisen toivottavasti useamminkin - jo nyt on kova ikävä rentoa meininkiä, ihanaa auringonpaistetta, kirkkaita vesiä ja snorklausta.

Opinnot ovat tällä välin edenneet kovaa vauhtia. Sain kasvatustieteen maisterin syventävät opinnot tehtyä loppuun asti keväällä. Lisäksi pääsin opiskelemaan aikuisopetukseen suuntautuvia opettajan pedagogisia opintoja - niiden parissa aherran kovasti tänä syksynä. Gradu etenee ja pian on luvassa viimein tutkimusaineiston kerääminen. Töissä on meneillään mielenkiintoisia projekteja.

Nyt syksyn aikana on siis täysipäiväisen työssäkäynnin ohella kalenterissa opiskelua ja gradunkirjoitusta. Ehkä hieman bloggauksessakin aktivoitumista. Niin ja erilaisissa liikuntaharrastuksissa aktivoitumista. Tekemistä riittää, mutta kun on motivaatio ja into kunnossa niin eiköhän tästä selvitä :).

Verkko-opetukseen liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut

Törmäsin viikonloppuna opintoja tehdessäni artikkeliin, jossa käsiteltiin kirjallisuudessa yleisimmin mainittuja yhteisölliseen verkossa tapahtuvaan oppimiseen liittyviä haasteita, jotka ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne. Tässä 7 yleisimmin mainittua haastetta sekä joitain vinkkejä niiden ratkaisuun:

• Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan: Opiskelijoille tulisi kertoa ryhmätöiden hyödyt, kuten työnantajien arvostus ryhmätyötaitoja kohtaan. Arviointikriteerien tekeminen näkyväksi niin, että opiskelijat tietävät, miten oma aktiivisuus vaikuttaa arviointiin.
• Ryhmän muodostus: satunnainen ryhmien muodostus sekä mahdollisimman heterogeeniset ryhmät.
• Ryhmätyötaitojen puutteet: erillinen ryhmätyötaitokurssi tai ryhmätyötaitojen käsittely ja opettelu kurssin alussa.
• Vapaamatkustajat: Arviointikriteerien julkituominen heti kurssin alussa. 
• Opiskelijoiden kyvyissä ilmenevät vaihtelut: Kyvyiltään muita parempia, jotka tekevät ryhmätyössä muita suuremman osan työstä, tulisi palkita. Myös sellaisia ryhmiä voisi palkita, jotka saavat vältettyä sekä vapaamatkustajiin että kyvyiltään hyvien muita suurempaan panokseen liittyvät ongelmat.
• Opiskelijoiden jättäytyminen pois: Jos opiskelijoita poistuu kurssilta kesken kaiken, muiden arvioinnissa voi olla tarve ottaa tämä huomioon, sillä yhden puuttuminen ryhmästä vaikuttaa helposti koko ryhmän toimintaan.
• Ryhmän jäsenten arviointi: Ryhmän jäsenille ei kannata antaa samaa arvosanaa, sillä se houkuttelee vapaamatkustajuuteen. Arvioinnissa opettajan arvioinnin lisäksi itsearviointi ja vertaisarviointi (esim vertaisarvioinnissa kukin piirtää osallistumispiirakan siten että määrittelee miten suuren osan piirakasta kukin on osallistunut).

Olen itsekin konkreettisesti törmännyt näistä muutamiin. Opiskelijoiden vastenmielisyys ryhmätöitä kohtaan tuntuu kyllä pitävän jossain määrin paikkansa, ja ainakin oman kokemuksen mukaan tämä johtuu yleensä pelosta sitä kohtaan, että joutuu itse tekemään muita suuremman osan tai muut eivät tee asioita riittävän hyvin.  On myös melko raskasta olla se ryhmän aktiivisin ja osaavin, arvioinnin reiluuden lisäksi tässä tuntuisi auttavan oma motivointi: opin auttamaan muita.

Olen myös ollut mukana ryhmässä, josta yksi jäi pois ja siten oppimiskokemus jäi vajavaiseksi. Tähän mielestäni auttaa myös huomion kiinnittäminen ryhmäkokoon: viiden hengen ryhmästä kun yksi tippuu, ei se vielä ole katastrofi, mutta pienemmässä ryhmässä menetys olisi varmasti ollut vieläkin tuntuvampi.


Tässä vielä alkuperäisen 7 haastetta -artikkelin lähde: Roberts, T. S. & McInnerney, J. M. (2007). Seven Problems of Online Group Learning (and Their Solutions). Journal of Educational Technology & Society, 10(4), 257-268.

Opintojen pyörteissä

Olen viime kuukaudet (ja oikeastaan koko viime syksynkin) ahertanut kasvatustieteen opintojani sellaisella tahdilla, että aikaa ei juuri muulle ole töitten päälle liiennyt. Pahoitteluni siis pitkästä radiohiljaisuudesta. Nyt alkaa toivottavasti hiljalleen helpottamaan ja tämä blogikin alkaa heräillä talviuniltaan.

Niistä opinnoista. Tähän mennessä kasassa on sellaiset 38op (yliopistomaailmaa tuntemattomille jotain tolkkua tästä määrästä kertonee, että yhden opintopisteen pitäisi vastata 27 tuntia opiskelua. Aina näin ei toki ole, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…). Tällä tahdilla kevään loppuun mennessä pitäisi ”pakollisten” kurssien olla valmiina.

Ehkä hieman yllättävästikin opintotahtiin/menestykseen ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut täyspäiväinen työskentely. Jotain tällä toisella kierroksella on kuitenkin hieman toisin: opiskelijarientoihin ei juuri ole aikaa ja innostusta liiennyt ja toisaalta vaadin ehkä nykyään enemmän opetuksen laadulta. Tai no, voihan se olla niinkin, että suutarin lapsilla ei ole taaskaan niitä kenkiä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa pop tuntuvat (edelleen?) olevan massaluennot, pakollinen läsnäolo ja yksin pakertaminen. Eipä tarvi ainakaan juuri raportoida, miten opinnoissa käytettäisiin verkkoa tai muuta tekniikkaa hyödyksi. Pöh...

Mitä maksaa ilmainen lounas?

Osallistuin 24.10.2012 Helsingin yliopistolla järjestettyyn Konfabulaari-tapahtumaan. Mielenkiintoisinta antia oli Jere Majavan vetämä Mitä maksaa ilmainen lounas? -fabu.

Ilmaisen palvelun bisnesmalli on keskeinen tekijä siinä, miten käyttäjä voi luottaa palvelun tarjoajaan. Ansaintalogiikka myös käytännössä vaikuttaa siihen, kenen ehdoilla sovellusta kehitetään. Muun muassa näistä syistä olisi tähän asiaan kiinnitettävä huomiota kun valitaan opetuskäyttöön tulevaa sosiaalisen median sovellusta. Erilaisia ansaintamalleja ovat mm. 

• Freemium: Tarjotaan perusversio ilmaiseksi, mutta maksusta tehokäyttäjät saavat lisää ominaisuuksia. Toimii silloin kun perusversiolla saa riittävästi ja toisaalta maksullinen tarjoaa tarpeeksi lisäominaisuuksia. Esim. Yammer, Dropbox, Prezi. 
• Ansainta mainonnalla: Ilmainen käyttö kustannetaan mainosten myynnillä. Mainokset ärsyttävät monia. Käyttäjä ei tässä tapauksessa olekaan asiakas vaan hänestä tulee tuote, jota myydään. Sovelluksen kehittäminen ei tapahdu käyttäjien ehdoilla. Esim. Facebook. 
• Maksullinen: Käytöstä joutuu aina maksamaan. Ongelmana on sosiaalisessa mediassa se, saadaanko sovellusta oikeasti toimimaan, eli saadaanko maksulliseen palveluun riittävästi kävijöitä. Esim. app.net. 
• Lahjatalous: Sovellus on ilmainen ja voi perustua esim talkoohenkeen. Usein myös halutessaan voi tehdä lahjoituksia palveluntarjoajalle. Esim. Wikipedia. 
• Ei ansaintalogiikkaa: käyttäjä ei voi luottaa palveluun, sillä ei tiedä mitä ansantalogiikalle tapahtuu tulevaisuudessa. Esim. Dlvr.it (ennen), trello 

Täytyy myöntää, että en ollut tätä ennen uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Mutta nyt asiasta kuultuani, tuntuu se ihan järkeenkäyvältä. Näistä ansaintamalleista freemium tuntui saavan eniten kannatusta, ja ihan perustellusti. Myös lahjatalous on oikein kiva :). Mainokset kyllä monesti kestäisin, mutta en sitä, että käyttäjää ei oteta sovelluksen suunnittelussa ja kehittämisessä huomioon.

Kappas, taas tuli yksi perustelu sille, miksi Facebookia ei tulisi käyttää opetuksessa (hieman ironisesti konfabulaarissa käsiteltiin tämän ansaintalogiikkajutun jälkeen juuri facebookin opetuskäyttöä) :).

Mikä on mottoni?

Tämä on minulle ollut aina hirmu vaikeaa: kiteyttää jokin asia yhdellä lauseella. Eli sanalla sanoen kertoa, mikä mottoni on. 

Alkusyksystä (luit oikein, alkusyksystä. Olen tainnut hieman pakoilla tätä tehtävää) sain kuitenkin tehtäväkseni kertoa valmennusmottoni, joka voitaisiin laittaa Jollaksen verkkosivuille. Mutta kun minä en edes valmenna! ”Ei auta itku markkinoilla”. 

”Tartuin härkää sarvista” ja lähdin surffailemaan bittiavaruuteen. Mutta äh, kaikki kuulostaa niin kuluneelta. Ehkä tämä ei sovi tähän tarkoitukseen muutenkaan: "Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku". No joo, ainut mikä kolahti, oli tällainen: Ingenium munus, discere gaudium! eli "Nerous on lahja, oppiminen ilo." 

Jotenkin haluaisin kuitenkin mieluummin moton, joka kertoo työfilosofiastani enemmän. Mutta onko se sitten enää valmennusmotto? Mielessä alkoi kuitenkin pyöriä koko ajan Mervi Janssonin InnoOmnian vierailulla mieleeni palauttama lentävä lause: ”If there's a will, there's a way”. This is more like it. Verkkokoulutuksia suunnitellessa tämä motto toimii erinomaisesti: jos löytyy halua tehdä joku asia, löytyy kyllä aina myös keino toteuttaa haluamansa. 

Mutta ennen kaikkea pitäkäämme kaikki mielessä tämä elämänviisaus: Draconem dormientem nunquam titillandus (Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä)!

Miksi Facebook ei minusta sovellu opetuskäyttöön?

Tätä aihetta olen oikeastaan pohdiskellut jo pidempäänkin: Aina välillä kuulee, että ihmiset käyttävät Facebookia opetuskäytössä ja jostain syystä se saa aina karvat nousemaan pystyyn. Joten ei muuta kuin analysoimaan tämän reaktion taustoja: 

Yksityinen/julkinen rooli ja työ/vapaa-aika sekoittuvat: Facebook on tyypillisesti ihmisillä henkilökohtaisessa käytössä. Siellä pidetään pääsääntöisesti yhteyttä kavereiden kanssa ja ylipäätään esiinnytään yksityishenkilönä, vapaa-ajalla. Jos opetusta viedään Facebookiin, on se siellä jatkuvasti muistuttamassa työ/opiskeluasioista, myös vapaa-ajalla (opiskelijat saattavat lähestyä opettajaa vapaa-ajalla, pyytää kaverikseen tms.). 

Kaikki eivät halua liittyä Facebookiin: Facebookin vastustuksesta ja siihen liittymättömyydestä on joillekin tullut periaatekysymys ja jopa osa identiteettiä. Vaikka aika moni kaveripiirini ”jäärä” on jo luovuttanut, on mielestäni tärkeää että jokaisella on valinnanvapaus tässä periaatteiden taistossa. 

Facebook ”kehittyy” jatkuvasti: Facebook muuttaa vähän väliä sovelluksen toimintakäytäntöjä. Esimerkiksi julkisuusasetukset saattavat mennä uudistuksissa uusiksi ja yksityiseksi tarkoitetusta asiasta tuleekin julkista. 

Mitä lataat Facebookiin, annat Facebookille: Tämä koskee kyllä muitakin sosiaalisen median sovelluksia. Ja tässä käsittääkseni käyttäjän oikeudet ovat hieman parantuneet (jos en väärin muista, niin aikaisemmin kaikki ladattu materiaali jäi Facebookin käyttöön ikuisesti, nykyään käsittääkseni sisällön poistamalla poistuu se kohtuullisessa ajassa myös facebookin käytöstä). 

Tietoturva huolettaa: Oikeastaan tietoturvan pitäisi olla huolena kaikkia verkossa olevia sovelluksia miettiessä. Suositun sovelluksen tietoturva-asiat ovat kuitenkin useammin tapetilla ja siten ne huolettavat enemmän. Toisaalta tietomurtoyrityksiä tulee pääsääntöisesti sitä enemmän, mitä suositumpi sovellus on ja siten eritoten Facebookin tietoturvasta on ehkä syytäkin olla keskimääräistä enemmän huolissaan. Myös tuo edellä mainittu Facebookin kehittyminen aiheuttaa huolia tietoturvan suhteen. 

Niin, siksi minusta ei ole hyvä idea viedä opetusta Facebookiin. 

Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että opiskelijat perustavat omaehtoisesti omia ryhmiä Facebookiin. Kunhan he sopivat tästä yhdessä ja tiedostavat oman opiskelu- ja vapaa-ajan maailmansa tällöin sekoittuvan. Ja ottavat huomioon tietoturvan ym. Sekä ymmärtävät, jos opettaja ei halua tulla mukaan ryhmään, vaikka opiskelijat tähän mahdollisuuden tarjoaisivatkin.

Verkkoluentoihin oppeja Avoimelta yliopistolta

Jollaksessa verkkoluentojen käyttö on vielä lähtökuopissaan (verkkoluennoilla tarkoitan erilaisilla henkilökohtaisilla videoneuvottelujärjestelmillä / verkkokokousjärjestelmillä toteutettuja luentoja ja tapaamisia). Kun kävimme benchmarkauskäynnillä Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa, saimme runsaasti virikkeitä myös tähän liittyen.

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto järjesti viime vuonna 150 verkkoluentoa. Käytössä on Adobe Connect (AC). Verkkoluennoista on saatu runsaasti positiivista palautetta, joten tämä kannustaa meitäkin entisestään verkkoluentojen pohtimiseen. Tässä keskeisimpiä oppeja vierailultamme: 

Tukihenkilö mukana verkkoluennolla: AC-luennoilla on yleensä mukana tukihenkilö etänä. Moni tuntiopettaja tulee myös Avoimeen vetämään verkkoluentonsa. Opettajille annetaan myös etukäteen vierihoitoa verkkoluennon pitämisestä. Opettajille ohjeistetaan muun muassa, että heidän ei tulisi puhua yhteen menoon pidempään kuin 20min, sillä välillä kannattaa tehdä jotain opiskelijoita aktivoivaa. 

Opiskelijoille etukäteisohjeet: Opiskelijoille annetaan tarkat etukäteisohjeet. Heitä ohjeistetaan muun muassa äänien testaamiseen etukäteen. Lisäksi ohjeessa toivotaan, että opiskelijat tulevat ajoissa paikalle. 

Verkkotapaamisten erilaisia käyttötarkoituksia: Perinteisten verkkoluentojen lisäksi AC:tä käytetään muun muassa opintojen ohjaukseen ja palautettujen tehtävien purkuun. AC:llä voidaan myös aktivoida verkko-opiskelua: Jos verkkokurssilla on notkahdus opiskelijoiden aktiivisuudessa, on AC-tapaamisella voimaannuttava vaikutus - verkkokeskustelutkin voivat taas uudestaan lähteä paremmin käyntiin. 

Opiskelijoiden osallistumisen eri muodot: Luennoilla opiskelijoiden käytössä on chat. Myös ryhmächattia on käytetty. Seminaariopetuksessa opiskelijatkin voivat olla äänessä mikrofonien avulla. 

Luentojen tallennus: Verkkoluennot tallennetaan monesti ja tallenteet ovat opiskelijoiden käytössä muutamia viikkoja. Opiskelijoita kannustetaan tulemaan itse verkkoluennolle pelkän tallenteen katsomisen sijasta. Luennon tallennus vaatii luennoitsijan lupaa. Jonkin verran työtä vaatiikin tallennuslupaan liittyvä paperityö.

Oppeja Helsingin yliopiston Avoimelta yliopistolta

Pääsimme pitkän tauon jälkeen jatkamaan benchmarkausvierailujamme. Tällä kertaa vuorossa oli Helsingin yliopiston Avoin yliopisto.

Avoin järjesti ensimmäisen verkkokurssin vuonna 1996. Verkko-opintoja tarjotaan tällä hetkellä noin 30 oppiaineessa ja niitä on tarjolla 700 opintopisteen verran. Kokemusta on siis jo karttunut hyvä määrä.

Avoimessa aloitettiin alun perin kehittämään verkko-opetusta, jotta parannettaisiin saavutettavuutta. Myös Jollaksessa saavutettavuus on ollut mielessä: kenties valmennuksiin osallistuminen helpottuu, jos aina ei tarvitsekaan matkustaa Helsinkiin. 

Verkko-opetusta suunnittelivat Avoimessa aluksi verkko-opetuksen asiantuntijat. Myöhemmin verkko-opetuksen suunnittelu siirtyi koulutussuunnittelijoille, jotka suunnittelevat myös koulutusten lähiopetuksen. Meillä tämä suunnitteluvastuu on mietittävä tarkoin läpi. Kaikki suunnittelu kannattaa varmastikin tehdä substanssi-asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä, mutta mikä rooli on alkuvaiheessa kenelläkin? 

Avoimessa on huomattu, että verkko-opetus ei välttämättä ole koulutusta tarjoavalle organisaatiolle kustannustehokkain tapa toteuttaa: halvinta on yleensä koota iso joukko luentosaliin. Tämä on meidänkin hyvä pitää mielessä. Toisaalta voimme sisäisenä toimijana miettiä asiaa laajempanakin kokonaisuutena: Jollaksen kouluttajat kulkevat ympäri Suomea kouluttamassa, verkko-opetuksessa matkustamiseen käytetty aika ja raha säästettäisiin. Ja entä sitten osuuskaupoille: taas säästyy aikaa ja rahaa kun opiskelijoiden ei tarvitse aina matkustaa ja majoittua Helsinkiin. 

Verkko-opintojen kustannustehokkuus myös kasvaa, jos samalla toteutustavalla pyöritetään opintoja vuodesta toiseen. Lisäksi kustannuksiin liittyen Avoin painotti tätä asiaa: varsinkin alkuvaiheessa verkko-opetuksen käyttöönotto vaatii paljon resursseja. Sinänsä itsestäänselvyys, mutta taitaa silti unohtua usein, vai mitä? 

Avoimessa oli myös huomattu, että uusia työkaluja käyttöön otettaessa opettajat alkavat miettiä samalla myös lähiopetusta uusin silmin. Verkko-opetuksen käyttöönotto toimii siis ikään kuin lähtölaukauksena opettajan ja opetuksen laajemmallekin pedagogiselle kehitykselle. Kuulostaa hyvältä :). 

Avoimessa järjestetään verkko-opetukseen liittyen täsmäkoulutuksia henkilöstölle. Pitkiä koulutuksia ei juuri ole, vaan täsmäkoulutusten lisäksi harrastetaan vierihoitoa sekä tuotetaan ohjeistusta opetuksen ja suunnittelun tueksi. Asiat opitaan pitkälti learning by doing –periaatteella. Opiskelijakyselyillä kerätään parannusehdotuksia verkko-opintoihin liittyen. Kuinkahan suoraan näitä käytäntöjä kehtaisi kopioida ;). 

Kiitokset Eeva-Liisalle, Kaisalle, Margitille ja Birgitalle erittäin antoisasta vierailusta. Toivottavasti tapaamme uudestaankin kuulumisten päivityksen merkeissä!

Sosiaalisen median työkalut - mitä olen unohtanut?

Olen SULAVA-hankkeeseemme liittyen perehtymässä sosiaalisen median työkaluihin (tehtävänäni on pohtia, miten sosiaalisen median työkaluja voitaisiin hyödyntää valmennuksissa). Yritin listata keskeisimmät ja varteenotettavimmat sosiaalisen median työkalut, jotta voisin muun muassa kysyä kouluttajiltamme, ovatko he käyttäneet kyseisiä työkaluja aiemmin.

Mutta olenko saanut listattua kaikki keskeisimmät? Tai onko listassa joitain turhia? Kas siinäpä pulma. Osaisitko sinä auttaa?

Tässä keräämäni lista (pahoitteluni että tässä ei nyt ole näistä enempää tietoa tai linkkejä sovelluksiin, lisätietoa tässä kiinnostusta herättäneistä löytyy esim. täältä:  http://www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/valineet ):

• Yammer 
• Facebook (sosiaalinen verkosto) 
• Google+ (sosiaalinen verkosto, videopuhelu, kuvapalvelu) 
• Twitter (mikrobloggauspalvelu) 
• LinkedIn (sosiaalinen verkosto) 
• Dropbox (tiedostojen jakopalvelu) 
• Google Drive (toimistosovellus) 
• Etherpad (yhteiskirjoituspalvelu) 
• Zoho (toimistosovellus, diaesitysten jakopalvelu, wikipalvelu, jaettu kalenteri, pikaviestintä, videoneuvottelu ) 
• Doodle (tapaamisten sopiminen) 
• Sumpli (tapaamisten sopiminen) 
• Youtube (videopalvelu, sosiaalinen verkosto ) 
• Vimeo (videopalvelu) 
• Wikispaces (wikipalvelu) 
• Blogger (blogipalvelu) 
• Wordpress (blogipalvelu) 
• Posterous (blogipalvelu) 
• Flicr (kuvapalvelu, videopalvelu, sosiaalinen verkosto ) 
• Picasa (kuvapalvelu) 
• Prezi (esitysgrafiikka) 
• Slideshare (diaesitysten jakopalvelu) 
• Slidefy (diaesitysten jakopalvelu) 
• Voicethread (diaesitysten jakopalvelu, video-, audio- ja julkaisupalvelu ) 
• Delicious (linkkien jakopalvelu, sosiaalinen verkosto ) 
• Diigo (linkkien jakopalvelu, sosiaalinen verkosto ) 
• SumbleUpon (sivustojen suosituspalvelu ) 
• Digg (sosiaalinen uutispalvelu ja verkosto ) 
• Bubbl.us (miellekartat)

PS. minua hieman jännittää, tuleeko tähän yhtään vastauksia. Olen kuullut varoituksia lukijoiden "pakkoaktivoinnista" ja blogissani ei kovin hirmuisesti ole ollut aiemmin kommentteja. SoMe-maailma on kuitenkin niin laaja, että päätinpä kokeilla apujen saamista niin ikään sosiaalisesta mediasta :).

Transformational learning eli uudistava oppiminen

Olen viime viikot lukenut ahkerasti tenttiin, jossa käsitellään eritoten aikuisen oppimista. Päätin jakaa muutamia mielenkiintoisimpia oppimisteorioita myös teidän kanssanne. Ja etukäteispahoittelut siitä, että nyt tulee blogiteksteiksi hieman turhan tuhteja paketteja.

Ensimmäisenä ajattelin käsitellä Jack Mezirowin transformational learning -teoriaa, joka käännöksissä tuntuu menevän nimillä transformatiivinen oppiminen sekä uudistava oppiminen. Vaikka tuo jälkimmäinen käännös kuulostaakin hieman kököltö, käytän silti sitä – se kun on aidosti suomea ilman vaikeita vierasperäisiä termejä.

Uudistavassa oppimisessa keskeisessä asemassa on merkitysten muodostaminen – se, miten aikuiset tulkitsevat elämänkokemustaan. Oppiminen nähdään prosessina, jossa käytetään aiempia tulkintoja ja muodostetaan koetun pohjalta uusi tai korjattu tulkinta. Tätä uutta tai korjattua tulkintaa käytetään jatkossa toiminnan ohjaajana.

Uudistavaan oppimiseen kuuluu kolme vaihetta:

1.    Kriittinen reflektio (critical reflection): Kriittisessä reflektiossa arvioidaan aikaisemmin opittujen ennakko-oletusten pätevyyttä sekä tullaan tietoisiksi omista oppimisen ja ajattelun näkökulmista.

2.    Keskustelu/pohdinta (discource): keskustellaan muiden kanssa ja testataan, ovatko uudet, kriittisessä reflektiossa muodostetut näkemykset tosia ja aitoja.

3.    Toiminta (action): toimitaan ja sisäistetään uudet näkemykset ja liitetään ne muiden näkemysten joukkoon.

Uudistavaa oppimista estäviä asioita työpaikoilla ovat muun muassa statuksen ja aseman korottamiseen tähtäävä käytös, "määräävä" ja byrokraattinen organisaatio, pelko uuden opettelua kohtaan sekä ”me vastaan he”-asettelu.

Uudistavaa oppimista auttaa muun muassa se, että kiinnitetään huomiota oppimista ja reflektointia tukevan ilmapiirin luomiseen. Ihmisten on päästävä sellaiseen mielentilaan, jossa pelko olla oppimatta on suurempi kuin pelko tuntematonta kohtaan.

Uudistavaa oppimista tukeva kouluttaja on resurssi, fasilitaattori, mentori, valmentaja, neuvonantaja, roolimalli, aktiivinen osallistuja sekä uudistaja. Hyvään kouluttajaan liitetään muun muassa seuraavia asioita:

-          Kouluttaja on hyvä kuuntelija.

-          Kouluttaja rakastaa omaa ainettaan.

-          Kouluttaja jakaa oppimisen iloa ympärilleen.

-          Kouluttaja on hyvin perillä omasta aineestaan.

-          Kouluttaja käyttää huumoria.

-          Kouluttaja aikaansaa oppimisympäristön, joka tukee opiskelijoita ja oppimista.

-          Kouluttaja antaa positiivista palautetta.

-          Kouluttaja miettii kriittisesti omaa kouluttamistaan.

-          Kouluttaja stimuloi itsereflektointia.

Aikuiskasvatus kasvattaa Mezirowin mukaan kriittisiä ajattelijoita, jotka ovat itseohjautuvia oppijoita. Jep, näihin on helppo yhtyä. Hyvää kouluttajaa koskevaa listaa oli ilo lukea, sillä tunnistin siitä lukuisia kollegoitani Jollaksesta :).

Edit 29.8.: Huomasin että tämä osuus jäi jostain syystä pois: Kouluttajan työvälineitä uudistavan oppimisen synnyttämisessä ovat esimerkiksi seuraavanlaiset opiskelijoilla teetettävät tehtävät ja harjoitukset: roolipelit, simulaatio, elämänhistorian kirjoittaminen, kriittisistä tapauksista kirjoittaminen (writing critical incidents) sekä kriisipäätöksenteon simulointi (engagin in crisis-decision simulation).

Lähde: Segers, Mien & Greef, Maurice De (2012): Transformational learning: the perspective of Mezirow. Teoksessa: Theories of Learning for the Workplace. Routletge Ltd.

SULAVAlla teknologia osaksi valmennuksia

Olemme kesän aikana käynnistäneet Jollaksessa sulautuva valmennus eli SULAVA -hankkeen. Hankkeen ajatuksena on tuoda sulautuvan oppimisen ja opetuksen ideoita Jollaksen valmennuksiin. Tarkoituksena on mm. lisätä teknologian hyödyntämistä Jollaksen valmennuksissa. Hirrrrrmu mielenkiintoista! :)

Kaikki lähtee siitä, että haluamme tehostaa valmennuksia sekä parantaa niiden vaikuttavuutta. Toisaalta haluamme olla maailman menossa mukana ja tarjota opiskelijoille uusimmat koulutusratkaisut. Tahtotilana on myös ottaa erilaiset oppijat entistä paremmin huomioon ja antaa valmiuksia vastata nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Ja varmasti niitä kustannuksiakin säästetään... 

SULAVAn aikana pohditaan muun muassa

• miten uuteen eJollas2-ympäristöön perustettavia valmennussivustoja hyödynnetään (tähän liittyen toteutetaan mm. pari pilottia) 
• mikä on jatkossa eJollas-itseopiskelupakettien rooli valmennuksissa 
• miten webinaareja ja virtuaalivalmennuksia voitaisiin hyödyntää 
• miten kosketustauluja voitaisiin hyödyntää lähivalmennuksissa 
• miten iPadeja voitaisiin hyödyntää valmennuksissa jatkossa entistä enemmän 
• miten valmennusten välijaksojen (lähipäivien välissä olevien jaksojen) tehtäviä voitaisiin toteuttaa verkossa 
• miten videoita voitaisiin hyödyntää 
• miten sosiaalisen median työkaluja voitaisiin hyödyntää valmennuksissa 
• miten kouluttajia tulisi tukea teknologian käyttöönotossa ja käytössä. 

Näistä kaksi viimeksi mainittua + yksi piloteista kuuluu vastuulleni, eli niistä on luvassa runsaasti pohdintaa kuluvan syksyn aikana. Myös muihin osa-alueisiin sotken näppini tavalla tai toisella, eli niistäkin tulen varmasti kirjoittamaan runsaasti :).

Back to business

Loman päätti lähialuenähtävyyteen tutustuminen:
Kruunuvuorenrannan  huvila-alue ja sen lähistöllä oleva
ihastuttava lampi olivat näkemisen arvoisia.

Kesälomat on vietetty ja paluu töihin tapahtui eilen. Kesälomalla tuli mm. nautittua hyvästä ruoasta, luettua, lenkkeiltyä, tavattua kavereita ja sukulaisia sekä kierreltyä siinä samalla pisin Suomea.

Vaan mikäs sitä töihin palatessakaan kun syksylle on luvassa paljon mielenkiintoisia työtehtäviä: eJollas2-verkko-oppimisympäristön käyttöönottoa ja kehitystä, SOME-työkalujen opetuskäytön pohtimista sekä verkkokoulutukseen liittyvien koulutusten ja tuen suunnittelua. Ja paljon paljon muuta.

Työn lisäksi syksy tulee pitämään sisällään myös opintoja: pääsin opiskelemaan kasvatustieteen maisterinopintoja Helsingin Yliopistoon! Elokuun viimeinen viikko on täynnä orientaatiotilaisuuksia ja ensimmäinen tenttikin on jo kuun lopussa. Maltan tuskin odottaa uusien opiskelutovereideni tapaamista ja opintojen alkamista!

Mutta näistä kaikista vielä tarkemmin tuonnempana, eli stay tuned!

Kesälaitumille mars!

Se on täällä, se on täällä! Toivottavasti se on jo sielläkin! Nimittäin kesäloma. Siirryn tästä hetkestä lähtien kesälaitumille ja palaan takaisin koneen ja blogin ääreen viikolla 31.

Pyrin tänä kesänä pitämään näppini erossa kaikesta työhön ja ammattiin liittyvästä, joten myös täällä blogissa tulee olemaan hiljaista. Voisin toki ajastaa muutamia kirjoituksia loman ajaksi, mutta se olisi mielestäni kuitenkin vain jonkin sortin huijausta. Enhän kuitenkaan ollisi mm. vastaamassa kommentteihin (no joo, eihän niitä kommentteja ole juuri sadellut, mutta ainahan pitää olla optimisti :) ).

Kannustan myös kaikkia muita viettämään heinäkuun rantsulla, partsilla tai vaikka laiturinnokassa! Ja palatkaahan tämänkin blogin ääreen jälleen elokuussa, jolloin lupaa aktivoitua kirjoittamisessa (syksyllä luvassa mm. paljon mielenkiintoisia projekteja monimuoto-opetuksen/sulautuvan opetuksen saralta - niistä siis luvassa runsaasti juttuja syksyllä!)

Aurinkoista kesää!

Työn imusta flow-kokemukseen

Eräs kollegani lähetti taannoin linkin Työterveyslaitoksen Työn imu -testiin. Kävin tänään testailemassa, mikä on tilanteeni työn imun saralla. 

Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Työn imu kuvaa työn kokemista merkityksellisenä sekä työhön liittyvää innostumista ja iloa. 

Tulos oli oikeastaan aika odotettu: sain lähes täydet pisteet. Tunnen siis työn imua päivittäin, koen itseni innostuneeksi ja uppoudun työhöni sekä nautin siitä. Ja näinhän sen mielestäni asiantuntijatyössä tulisikin olla. Toivottavasti työn imu -testi antaa vinkkejä sellaisille, jotka eivät työn imua tunne (en viitsinyt kokeilla huonojen tulosten antamista sillä testillä kerättiin samalla tietoa työn imun kokemuksista) - itsestäni ainakin olisi kurjaa työskennellä ilman työn imua!

Itseäni tämän työn imun ohella kiinnostaa kovasti flow-kokemus, jossa ”ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan” (Wikipedia). Se on sitä kun uppoutuu johonkin niin täydellisesti, että ajantajukin katoaa. Itse ainakin väittäisin kokevani myös flow-kokemuksia työssäni. 

Tässä wikipediasta napattu listaus kahdeksasta osatekijästä, jotka voivat liittyä flow-kokemukseen:

• Tehtävällä on selvät päämäärät. 
• Yksilön keskittyminen on täydellistä. 
• Oman minän arviointi vähenee. 
• Ajantaju katoaa. 
• Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. 
• Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea). 
• Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. 
• Tehtävä on itsessään palkitseva. 

Flow-kokemus vaatii häiriöttömän ympäristön. Ja voin kyllä kompata: avokonttoreiden keksijä ei todellakaan ole halunnut työntekijöiden kokevan flow-kokemuksia työssään (liekö mentaliteettina ollut "jätettäköön nämä kotiin playstation-pelin seuraksi"?!?). 

Kun työn imu on hyvä niin seuraavaksi voikin alkaa metsästää flow-kokemuksia :).

Nyt loppui pänttääminen!

...Ainakin tämän kevään osalta. Jatkosta päättävät Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen opiskelijavalintoja tekevät tahot. Osallistuin tänään siis suoritettujen yliopisto-opintojen perusteella hakevien kasvatustieteen valintakokeeseen.

Olinkin jo unohtanut sen, miltä tuntuu kun kaikki tieto katoaa päästä sillä samaisella hetkellä kun näkee koekysymykset. Jännä tunne! Onneksi sain kuitenkin nollattua jännityksen ja aivotkin alkoivat lopulta toimia.

Koe sisälsi neljä esseekysymystä, joten rankin kokemus taisi kuitenkin olla kirjoittaa KÄSIN neljä tuntia putkeen. Ei ole meinaan aivan hetkeen tarvinnut sitäkään tehdä.

Mielestäni koe meni ihan hyvin ja uskoisin pääseväni opiskelemaan. Niin luottavainen en kuitenkaan ole, ettenkö odottaisi malttamattomana 10.7. julkaistavia tuloksia. Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan uppoudutaan yli kuukauden tauon jälkeen kaunokirjallisuuden kiehtovaan maailmaan (kirjaksi valikoitui tällä kertaa Lontoon työmatkalla ostettu Jodi Picoultin Change of Heart).

QR-koodilla käsiksi materiaaliin

QR-koodi blogin etusivulle.

Keskustelimme InnoOmnia-vierailulla runsaasti QR-koodien käytöstä.

Mutta mikä oikeastaan on QR-koodi? QR-koodi on viivakoodi, joka on luettavissa esimerkiksi mobiililaitteiden kameran ja ilmaisohjelman avulla. Koodiin voidaan sisällyttää mitä tahansa merkkejä, mutta yleisin käyttötapa on sisällyttää siihen verkko-osoite. Koodin avulla kameralla ja verkkoyhteydellä varustettu mobiililaite siis ohjautuu helposti haluttuun verkko-osoitteeseen. 

QR-koodien avulla onkin helppoa ja vaivatonta tarjota tietoa siellä missä ihminen sitä tarvitsee. Julkisen liikenteen aikataulut saa bussipysäkiltä, ostoksilla yksityiskohtaiset tuotetiedot saa nopeasti ja vaivattomasti ja esimerkiksi historiallisesta nähtävyydestä on tarjolla monipuolista tietoa esimerkiksi videon ja kuvien muodossa paikanpäällä. 

Myös opetukselle tämä tarjoaa luontopolkujen ja historiallisten nähtävyyksien lisäksi herkullisia käyttökohteita eritoten käytännön taitojen oppimiseen. InnoOmnia on esimerkiksi liittänyt mopin varteen QR-koodeja opiskelijoiden tekemiin siivousvideoihin. Mietteissä on myös kassakonetyöskentelyn opastaminen QR-koodia hyödyntäen. 

Toivottavasti pääsemmekin pian testaamaan, miten meidän verkko-oppimismateriaaleihimme saataisiin pääsy QR-koodien avulla :).

Vierailulla InnoOmniassa

Kävimme tällä viikolla vierailulla InnoOmniassa muun muassa verkko-oppimisympäristömme kehittämiseen liittyen. Vierailu antoi kuitenkin eväitä paljon muuhunkin.

Aloitimme vierailun tutustumalla InnoOmnian tiloihin. Kaikki oli ihanan uutta ja moni asia oli toteutettu niin ihanasti erilaisella ja omaperäisellä tavalla. Heti aulassa meitä tervehti infopisteenä toimiva jeeppi. Meneekö liian suoraksi ideoiden varasteluksi jos Jollaksen aulaan laitetaan meriteeman mukainen vene :)? Ja miksi kokoustilan teemana ei tosiaan voisi olla vaikka Afrikka, eli viidakko vihreine pehmolelukäärmeineen? 

InnoOmnia toteuttaa useita eri hankkeita muun muassa oppimisen ja oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyen. Mielenkiintoa herätti muun muassa QR-koodien käyttö opetus- ja opiskelijavideoiden tarjoamisessa eri aiheista (QR-koodeista enemmän erillisessä blogikirjoituksessa). 

Omnian koulutuksissa kaiken tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Tästä syystä käytössä on suljetun verkko-oppimisympäristön sijasta avoin wikispaces-tila. Koulutusten etäjaksoilla tehtävänä on usein jonkin opitun asian vieminen omaan työhön ja asian reflektoiminen esimerkiksi blogissa. Ihanan autenttista ja taatusti myös opiskelijaa hyödyttävää. 

Hedelmällistä keskustelua käytiin myös mahdollisuudesta toteuttaa yhteinen hanke InnoOmnian sekä Unelmakoulun kanssa – yhteistyö koulujen, ammatillisten ja aikuisoppilaitosten sekä yritysten välillä kuulostaa mitä kiehtovimmalta. Tästä kuitenkin enemmän jos/kun jotain konkreettista kerrottavaa on. 

Kiitokset InnoOmnian Mervi Janssonille sekä Unelmakoulun Allan Schneitzille mieleenpainuvasta vierailusta, toivottavasti tapaamme toistekin!

Saanko paljastaa haaveeni?

Tai no, ainakin yhden niistä. Minun ei itse asiassa ollut tarkoitus kertoa tästä juuri kenellekään ennen syksyä, mutta olen kuitenkin ollut niin innoissani että olen toitottanut tätä jo joka suuntaan :). Olen itse asiassa haaveillut tästä jo vuodesta 2005 lähtien.

Jaa siis mistä? No kasvatustieteen/aikuiskasvatustieteen maisterin tutkinnon suorittamisesta. Miksikö? Kasvatustieteen tietojen syventäminen kiinnostaa minua suuresti, haluaisin ymmärtää entistä paremmin verkkokoulutuksen lainalaisuuksia. Lisäksi olen sillä tavalla kiero, että pienimuotoisen tutkimuksen tekeminen gradun muodossa kiehtoo suunnattomasti. Ja onhan se myönnettävä, että haen samalla pätevyyttä opetuksen kehittämisen maailmassa.

Olenkin tänä keväänä hakenut Helsingin yliopistolle opiskelemaan kasvatustieteitä. Koska takana on jo hyvä määrä opintoja, voin sisään päästessäni aloittaa suoraan maisterin opintojen suorittamisen. Edessä olisi siis noin kahden vuoden urakka, töiden ohella. Siis jos pääsen sisään.

Tällä hetkellä luenkin ahkerasti valintakokeeseen, joka on ensi viikon maanantaina. Pitkään vaivannutta blogihiljaisuutta en voi kokonaan ahkeralla pänttäämisellä selittää, vaikka ei se varsinaisesti ole auttanut löytämään kirjoitusaikaa työntäyteisenä keväänä. Nyt täytyy kuitenkin ryhdistäytyä tälläkin saralla!