Verkkokoulutukseen oppeja FINVAn kokemuksista

Erika Tanhua-Piiroinen ja Juha Leino Tampereen yliopistolta sekä Juha Martikainen FINVA:lta esittelivät ITK:ssa käyttäjäkokemuksia tutkimuksesta, jossa pilotoitiin sosiaalisen median välineiden käyttöä yrityskoulutuksissa. 

Piloteissa hyödynnettiin sekä lähipäiviä että verkko-opiskelua. Tietoturva rajasi alustojen käyttöä ja mm. Ning todettiin tästä syystä käyttökelvottomaksi. Piloteissa käytettiin Elggiä, B2Evolutionia (blogeihin) ja dokuwikiä (wikeihin, ei todettu kovin helppokäyttöiseksi). Lisäksi käytössä oli moodle. 

Opiskelijat pitivät minusta hieman yllättäen chatista ja webinaareista/ puhelinneuvotteluista, nämä tuottivat heidän mielestään hyvin vertaisoppimista. Oman kokemukseni mukaan keskustelu on charissa usein hyvin pinnallista ja webinaarissa jäykkää. Ehkä nämäkin ovat siis kuitenkin harkinnan arvoisia työkaluja myös vertaisoppimiseen.. 

Verkkotehtävien tekoa hankaloittivat toimiston taustahäly sekä keskittymisen haasteet. Hieman epäselväksi jäi, oliko opiskelijoiden mahdollista opiskella myös kotona, mikä on minusta ehdottomasti vuorovaikutteisen verkko-opiskelun edellytys. 

Esittäjien kokemusten mukaan isoja deadlineja tulisi välttää. Nyt blogien, wikien ja keskustelujen osalta palautukset keskittyivät isojen deadlinejen ympärille ja keskustelu oli tästä syystäkin vähäistä. Omasta mielestäni isot deadlinet eivät tosiaan kuulu verkko-opiskeluun. Tässä mieleeni tuleekin, onko piloteissa siirretty vanhat käytännöt vain uuteen järjestelmään. 

Tässä vielä pähkinänkuoressa joitakin esittäjien kertomia oppeja: opiskelijoille tulisi selittää, mitä on oppiminen oppimisympäristössä. On myös pystyttävä perustelemaan, miksi tiettyjä välineitä käytetään. Kannattaisi käyttää samoja työkaluja kuin mitä ihmiset käyttävät tehdessään töitä.  Helppokäyttöisyys on tärkeää. Arvostelun on tuettava haluttua käyttäytymistä, eli välttämättä ei kannata korostaa pelkkää tekstin tuottamista. Jos opettajalla on blogi, hänen tulisi näyttää mallia ja kirjoittaa aktiivisesti . Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.

Kesä tulee, oletko valmis?

Minä olen. Meillä jollaksen naisilla kun on niin ihania työkavereita, että he hoitavat autojen renkaitten vaihdotkin kesän/syksyn kynnyksellä. Jollaksen TEAM KÄRPPÄ järjesti eilen jo perinteeksi muodostuneen kesäkumi-illan naispuolisille kollegoilleen. Ei voi muuta kuin ihailla tällaista aktiivisuutta - niin ja tietty käyttää surutta hyväksi :). 

Tällä kertaa en halunnut mennä tyhjin käsin vaan ajattelinkin hankkia pojille suunkostuketta vaivanpalkaksi. Eli ei muuta kuin kaupan kautta töihin. Juu ei. Mistä ihmisen pitäisi muistaa, että vaikka kauppa kyllä aukeaa seitsemältä, ruskeaa nestettä se alkaa myydä vasta yhdeksältä?!? Tälläkin tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: parin minuutin päässä työpaikasta on kauppa, joten nesteet sai hankittua myös kesken päivän. 

Punaiseen paholaiseen vaihtuivat kesärenkaat sutjakkaasti ja ammattilaisen elkein. Ja poikain letkeä huulenheitto voittaa muuten kepeästi minkä tahansa rengasliikkeen taukohuoneen naistenlehdet. 

Kiitokset Mikalle ja Kekelle, otetaan uusiksi taas syksyllä!

ITK:ssa kuhisi

Osallistuin Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssiin (ITK) 19-20.4. Merkillepantavaa konferenssissa oli sen saama suuri suosio - kaikilla luennoilla viimeisinä saapuville oli tarjolla pelkkiä seisomapaikkoja ja käytävillä ahtaan paikan kammoinen olisi ollut helisemässä. Toivottavasti järjestäjät viimein ottavat onkeensa ja siirtävät tapahtuman väljempiin tiloihin (osallistujamäärät kun ovat vuosi vuodelta lisääntyneet ja Aulangon kapasiteetti ei toden totta tuntuisi riittävän 1700 osallistujan konferenssille). 

Kävin kuuntelemassa esityksiä erilaisista sosiaalisen median operuskäytön ratkaisuista sekä verkko-opetuksen ratkaisuista. Perjantaina katse oli tulevaisuudessa ja verkko-opetuksen tulevaisuuteen liittyvissä visioissa. Tämä oli minulle erityisen mielenkiintoista, sillä tein aikanaan graduni TVT:n opetuskäytön historiasta ja tulevaisuudesta. 

Kaikkineen mukaan mahtui monta mielenkiintoista ja antoisaa esitystä. Osa kuitenkin jäi harmillisen ylätasolle tai muuten kuulijaa huomioimattomaksi esitykseksi. Esimerkiksi hankkeiden ja tutkimusten esittelyssä käytettiin monesti liikaa aikaa itse hankkeen /tutkimuksien esittelyyn sen tulosten ja käyttäjäkokemusten sijasta. 

Huomiota herättävän monella osallistujalla oli jonkinlainen tabletti muistiinpanovälineenä, läppäreitä sen sijaan näkyi vain harvakseltaan. Tamperelaiset olivat hyvin edustettuina – epäselväksi jäi ainoastaan, onko Tampere todella edelläkävijöitten paikka tällä alalla vai ovatko he vain aktiivisia tiedon jakajia :). 

Oppimisteorioista autenttinen oppiminen näyttäisi olevan kova juttu tällä hetkellä, se oli monen esitellyn kehityshankkeen taustalla. Tulevaisuuden oppimisympäristö näyttäisi esitysten mukaan poikkeuksetta löytyvän pilvipalveluista (ja pilvipalveluita ei monien mielestä ole muilla kuin googlella). 

Kirjoittelen taas myöhemmin erikseen keskeisimpiä konferenssin oppejani tänne blogiin.

Workshopeista suuntaviivoja kehitystyölle

Olemme järjestäneet verkko-oppimisympäristömme kehittämiseen liittyen kevään aikana kolme workshopia: verkkokoulutustiimille, kouluttajille sekä Jollas Instituutin johtoryhmälle. Workshopeissa on ideoitu, mitä monimuotoinen / sulautuva valmennus voisi Jollaksessa tarkoittaa. 

Kun verkkoa aletaan käyttää valmennuksissa eli kun siirrytään sulautuviin valmennuksiin, halutaan tällä saada aikaan kustannustehokkuutta. Erityisesti lähipäiviä halutaan tehostaa viemällä osaa sisällöstä verkkoon. Samalla erilaiset oppijat halutaan huomioida entistä paremmin, henkilökohtaistaa oppimista sekä tarjota opiskelijalle mielekäs tapa oppia. Uusien toimintatapojen ja työkalujen avulla halutaan varastoida ja kumuloida tietoa sekä jalostaa parhaat ajatukset ja ideat yhdessä. 

Tulevaisuudessa valmennuksille perustetaan omat sivustot eJollas2-oppimisympäristöön. Sivuilla voidaan jakaa materiaalia, palauttaa tehtäviä, tiedottaa sekä tehdä erilaisia, osittain ihan uudentyyppisiäkin tehtäviä. Kouluttajat toivovat sivujen erityisesti helpottavan heidän työskentelyään vähentämällä sähköpostiliikennettä sekä tarjoamalla uusia työtapoja. Samalla on tärkeää uudistaa valmennuksia niin, että ne ottavat verkon tarjoamat mahdollisuudet huomioon. 

Verkossa toteutettavina oppimistehtävinä mainittiin workshopeissa muun muassa oppimispäiväkirjan toteuttaminen blogina, jota kouluttaja + muut osallistujat voivat kommentoida. Keskustelualueella voidaan käydä keskusteluja, joihin osallistuvat myös esimiehet tai lähipäivien asiantuntijat. Myös esimerkiksi opintomatkoja voidaan valmistella verkkokeskustelussa. Ryhmätöitä voidaan tehdä jaettujen asiakirjojen tai wikien avulla. Osallistujat voivat antaa palautetta toistensa opintotehtävistä, ehkä jopa arvioida toistensa töitä. 

Verkko-oppimisympäristön nähtiin kuitenkin tarjoavan paljon muitakin mahdollisuuksia kuin tiukasti valmennusten sisällä tapahtuvan toiminnan. Ympäristössä voidaan tuottaa materiaalipankkeja yli valmennusrajojen esimerkiksi wikiin. Webinaareissa asiantuntijaesityksiä voidaan hyödyntää yhtä valmennusryhmää laajemmin. Uusilla työkaluilla voidaan lisäksi tukea Jollaksen kouluttajien työtä tarjoamalla muun muassa tukimateriaalia sekä keskustelualustan. 

Workshopit antoivat kaikkinensa paljon eväitä oppimisympäristön kehitystyöhön. Aivan kaikkien eri kohderyhmien näkemyksiä ei kuitenkaan ole vielä saatu. Seuraavaksi ovat luvassa mm. workshopien pohjalta rakennettavat kyselyt esim. opiskelijoiden ajatusten keräämiseksi.

Unelmieni (verkko)koulutus

Olemme verkko-oppimisympäristömme uudistamiseen liittyen järjestäneet useita työpajoja. Noissa työpajoissa yhtenä aiheena on ollut unelmien verkkokoulutuksen pohtiminen. Tämä sai minutkin pohtimana, millainen se minun unelmieni (verkko)koulutus olisi. 

Unelmieni koulutuksessa voin opiskella joustavasti oman aikatauluni mukaan. Koulutus voi sisältää joitain lähipäiviä/luentoja ja myös verkko-opiskelulle voi olla löyhiä aikatauluraameja, mutta pääsääntöisesti en ole sidottu tiettyyn päivään ja kellonaikaan. 

Koulutukseen mahdollisesti liittyvissä lähipäivissä on innostavia, osallistavia asiantuntijaesityksiä sekä ryhmätöitä. Kaikki muu hoidetaan verkossa. 

Reflektoin omaa oppimistani ja opitun hyötyjä työlleni blogissa. Muut kommentoivat blogiani ja saan heiltä hyödyllistä palautetta ja uusia ideoita. Minulla on kenties myös sparripari, jonka kanssa pallottelemme ajatuksia. Koulutukseen liittyvissä verkkokeskusteluissa syntyy aitoa vuorovaikutusta ja analyyttistä pohdintaa. 

Tehtävissä käytetään muiden muassa vertaisarviointia ja itsearviointia. Lähipäivien sijasta käytetään kenties myös webinaareja. Koulutuksessa voidaan työstää yhdessä materiaalia wikiin. Tai ehkä työstän/työstämme videon vastauksena johonkin tehtävään. 

Mahdollisuuksia on rajattomasti. Tärkeintä minulle on kuitenkin, että kutakin välinettä ja menetelmää käytetään mielekkäällä tavalla. Kokemustani ei juurikaan muuta, jos palautan esseen sähköpostin sijasta verkko-oppimisalustalle. Maailmani muuttuu sen sijaan täysin, jos yksinäisen esseen kirjoittamisen sijasta osallistun esimerkiksi verkkokeskusteluun tai työstämme yhteisöllisen oppimisen periaatteita noudattaen asioita yhdessä.

Bencmarkauksesta lisäpuhtia

Työskentelemme tällä hetkellä tiiviisti verkko-oppimisympäristömme kehittämisen parissa. Jotta homma ei menisi pelkäksi pyörän uudelleen keksimiseksi, käymme myös vierailuilla erilaisissa verkkokoulutusta järjestävissä ja tukevissa organisaatioissa. Tällä viikolla vierailimme Helsingin Yliopiston Opetusteknologiakeskuksessa.

Helsingin yliopiston opetushenkilöstölle tarjottavien työkalujen paletti vaikutti mielenkiintoiselta ja tästä voimme varmasti ammentaa ideoita. Keskeisimmät työkalut (mm. oppimisalusta, wiki-, blogi- sekä e-lomaketyökalu) ovat omassa hallinnassa ja sen lisäksi on listattu suositeltavia sosiaalisen median palveluja.  Näin opettajien ei tarvitse itse perehtyä kunkin sovelluksen tietoturvaan ja käyttöehtoihin. Ei muuta kuin samantyyppistä palettia rakentamaan meillekin!

Kuulimme myös Opetusteknologiakeskuksen järjestämistä koulutuksista, jotka koostuvat muun muassa workshopeista, työkalujen käyttökoulutuksia, tunnin tietoiskuja jne. Se mikä yllätti, oli että laajempia verkkokurssin suunnittelun koulutuksia ei järjestetä kovin usein. Laajemmilla kursseilla opettajat pääsevät itse opiskelemaan verkossa, mikä mielestäni on se paras tapa ottaa haltuun verkko-oppiminen  ja -opetus. No, saa nähdä minkä verran itse pääsemme järjestelmään kouluttajillemme verkkokoulutusta – haaveissa on vielä hyvä elää :).

Yksi ehdottoman mielenkiintoinen kehityshanke oli tutkimusperustainen opiskelijan palautejärjestelmä, jolla selvitetään muun muassa opiskelijoiden oppimiskykyä, oppimiskokemuksia ym. Opiskelija vastaa opintojensa aikana kolme kertaa kyselyyn ja saa siitä palautetta. Tiedekunnat saavat tietoa siitä, miten opiskelijat oppivat ja mitä haasteita heillä on ja voivat kehittää opetustaan aidosti opiskelijat huomioon ottaen. Olisipas hienoa pohtia meillekin tämäntyyppistä.

Tässä oli vain pientä pintaraapaisua vierailun sadosta. Ja ammentamamme tiedot olivat vain osa käynnin annista ja motivaatiosta: ennen muuta saimme käynniltä kaikki uutta puhtia ja virtaa omaan kehitystyöhömme. Suuret kiitokset Sari Koski-Kotirannalle sekä Pauliina Kupilalle antoisasta vierailusta!

Sulautuva opetus vs. monimuoto-opetus

Jollaksen verkkokoulutuksia kehitettäessä on noussut esille pohdinta siitä, millä termillä kutsumme valmennuksia, joissa yhdistellään lähi- ja verkko-opetusta. Jos työskentelisimme englanniksi, ongelmaa ei olisi: blended learning olisi oikein näppärä. Mutta tietenkin Suomessa tämän(kin) pitää olla monimutkaista… 

Opiskellessani ja työskennellessäni 2000-luvun alkupuoliskolla verkko-opetuksen parissa, homman nimi oli monimuoto-opetus. Monimuoto-opetuksella tarkoitetaan opetusta, joka yhdistää lähiopetusta sekä verkon kautta tapahtuvaa opetusta. Wikipedian mukaan ” Monimuoto-opetuksessa opetuksessa pyritään monimuotoisuuteen, esimerkiksi opetus voi olla myös luokka-, verkko-, luento-, ryhmä-, lähi- sekä etäopetusta.”. 

Palatessani viiden vuoden tauon jälkeen takaisin verkko-opetuksen maailmaan, alan ihmiset puhuivatkin sulautuvasta opetuksesta ja –oppimisesta. Termi tuntuisi juontavan juurensa Piirtoheittimen numerossa 2/2005 olleeseen juttuun Blended Learning - Katsaus sulautuvaan yliopisto-opetukseen. Termin kehitettiin kuvaamaan paremmin opetuksen ympäristöjen integroitumista ja ”sulautumista” uudeksi kokonaisuudeksi. Integroinnin kohteena voivat olla mm. ”tiedon ja toiminnan eri muodot, opetuksen metodit, verkko ja kasvokkain –opetus, koulutus ja työssä oppiminen, synkroninen ja asynkroninen opetus, yhdessä oppiminen ja itseohjautuva opiskelu”. Wikipedian mukaan sulautuva opetus korostaa enemmän opettajakeskeistä opetuksellista näkökulmaa. 

Entäpä termien yleisyys ja tunnettuus? Rakas armas google löytää sulautuvalle opetukselle lähes 4 000 osumaa, monimuoto-opetus saa liki 68 000 osumaa. Tämä tuntuu heijastelevan aika hyvin sitä näppituntumaa, että monimuoto-opetus soittaa ihmisten päissä melko hyvin kelloja, mutta sulautuva opetus on melko tuntematon termi. 

Mitähän tästä nyt vetäisi yhteen. Sulautuva on mielestäni sumeampi ja tuntemattomampi termi ja sikäli sen käyttö tuntuu ikävältä. Toisaalta sulautuva pitää sisällään painotuksen eri muotojen integraatiosta ja siinä on myös ”modernimpi” sävy. Eri asia sitten on, tarvittiinko oikeastaan uutta termiä. Miksei monimuotoinen olisi voinut sisältää näiden monien muotojen integraatiota? 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, kumpi päätyy niskan päälle ja kuoleeko toinen termeistä ja päätyy samalle hautausmaalle tietokoneavusteisen opetuksen kanssa. Itse olen hiljalleen kangerrellen kallistumassa sulautuvan opetuksen suuntaan.