perjantai 9. marraskuuta 2012

Mitä maksaa ilmainen lounas?

Osallistuin 24.10.2012 Helsingin yliopistolla järjestettyyn Konfabulaari-tapahtumaan. Mielenkiintoisinta antia oli Jere Majavan vetämä Mitä maksaa ilmainen lounas? -fabu.

Ilmaisen palvelun bisnesmalli on keskeinen tekijä siinä, miten käyttäjä voi luottaa palvelun tarjoajaan. Ansaintalogiikka myös käytännössä vaikuttaa siihen, kenen ehdoilla sovellusta kehitetään. Muun muassa näistä syistä olisi tähän asiaan kiinnitettävä huomiota kun valitaan opetuskäyttöön tulevaa sosiaalisen median sovellusta. Erilaisia ansaintamalleja ovat mm. 
  • Freemium: Tarjotaan perusversio ilmaiseksi, mutta maksusta tehokäyttäjät saavat lisää ominaisuuksia. Toimii silloin kun perusversiolla saa riittävästi ja toisaalta maksullinen tarjoaa tarpeeksi lisäominaisuuksia. Esim. Yammer, Dropbox, Prezi
  • Ansainta mainonnalla: Ilmainen käyttö kustannetaan mainosten myynnillä. Mainokset ärsyttävät monia. Käyttäjä ei tässä tapauksessa olekaan asiakas vaan hänestä tulee tuote, jota myydään. Sovelluksen kehittäminen ei tapahdu käyttäjien ehdoilla. Esim. Facebook
  • Maksullinen: Käytöstä joutuu aina maksamaan. Ongelmana on sosiaalisessa mediassa se, saadaanko sovellusta oikeasti toimimaan, eli saadaanko maksulliseen palveluun riittävästi kävijöitä. Esim. app.net
  • Lahjatalous: Sovellus on ilmainen ja voi perustua esim talkoohenkeen. Usein myös halutessaan voi tehdä lahjoituksia palveluntarjoajalle. Esim. Wikipedia
  • Ei ansaintalogiikkaa: käyttäjä ei voi luottaa palveluun, sillä ei tiedä mitä ansantalogiikalle tapahtuu tulevaisuudessa. Esim. Dlvr.it (ennen), trello 

Täytyy myöntää, että en ollut tätä ennen uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Mutta nyt asiasta kuultuani, tuntuu se ihan järkeenkäyvältä. Näistä ansaintamalleista freemium tuntui saavan eniten kannatusta, ja ihan perustellusti. Myös lahjatalous on oikein kiva :). Mainokset kyllä monesti kestäisin, mutta en sitä, että käyttäjää ei oteta sovelluksen suunnittelussa ja kehittämisessä huomioon.

Kappas, taas tuli yksi perustelu sille, miksi Facebookia ei tulisi käyttää opetuksessa (hieman ironisesti konfabulaarissa käsiteltiin tämän ansaintalogiikkajutun jälkeen juuri facebookin opetuskäyttöä) :).

perjantai 2. marraskuuta 2012

Mikä on mottoni?

Tämä on minulle ollut aina hirmu vaikeaa: kiteyttää jokin asia yhdellä lauseella. Eli sanalla sanoen kertoa, mikä mottoni on. 

Alkusyksystä (luit oikein, alkusyksystä. Olen tainnut hieman pakoilla tätä tehtävää) sain kuitenkin tehtäväkseni kertoa valmennusmottoni, joka voitaisiin laittaa Jollaksen verkkosivuille. Mutta kun minä en edes valmenna! ”Ei auta itku markkinoilla”. 

”Tartuin härkää sarvista” ja lähdin surffailemaan bittiavaruuteen. Mutta äh, kaikki kuulostaa niin kuluneelta. Ehkä tämä ei sovi tähän tarkoitukseen muutenkaan: "Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku". No joo, ainut mikä kolahti, oli tällainen: Ingenium munus, discere gaudium! eli "Nerous on lahja, oppiminen ilo." 

Jotenkin haluaisin kuitenkin mieluummin moton, joka kertoo työfilosofiastani enemmän. Mutta onko se sitten enää valmennusmotto? Mielessä alkoi kuitenkin pyöriä koko ajan Mervi Janssonin InnoOmnian vierailulla mieleeni palauttama lentävä lause: ”If there's a will, there's a way”. This is more like it. Verkkokoulutuksia suunnitellessa tämä motto toimii erinomaisesti: jos löytyy halua tehdä joku asia, löytyy kyllä aina myös keino toteuttaa haluamansa. 

Mutta ennen kaikkea pitäkäämme kaikki mielessä tämä elämänviisaus: Draconem dormientem nunquam titillandus (Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä)!